Kanaa riisipedillä

Pertti Hemánus soitti. Ravintolassa oli tarjottu ”kanaa riisipedillä”. Turhaa hienostelua hänen mielestään.

50-luvulla ilmestynyt Nykysuomen sanakirja tuntee vain astevaihteluttoman petin. Tämän vuosikymmenen alussa ilmestynyt Suomen kielen perussanakirja kertoo kuitenkin muutoksesta: nykyisin yleiskielessä peti voi taipua joko petin tai pedin. Murteissa taivutus petin ja verbi petata ovat vanhastaan olleet lähes yksinomaisia. Varsinais-Suomessa syntynyt tamperelainen tiedotustutkija kertoikin tuntevansa petin jo lapsuutensa kieliympäristöstä.

Gastronomisia petejä on monenlaisia. Annoslautaselle voidaan asetella esimerkiksi kypsää riisiä, ryöpättyä pinaattia tai salaatinlehtiä ja näiden päälle kanaa, kalaa tai muuta tarjottavaa. Myös kypsennettävälle tai gratinoitavalle ruoalle voidaan vuoan pohjalle valmistaa peti vaikkapa kasvissuikaleista.

En tiedä, onko yleistä, mutta olen pannut merkille, että ruokasanana puhuvat pedistä nekin, jotka makuualustaa tarkoittaessaan puhuvat petistä. Näin uudet tyylikkäät riisi- ja purjo-fenkolipedit saadaan kielellisestikin eriytetyiksi vanhoista arkisista nukkumapeteistä.

Peti on meillä läntistä lainaa – ei kovin vanha, koska runsaat sata vuotta sitten ilmestynyt Lönnrotin sanakirja ei sitä vielä mainitse. Peti on sama sana kuin kuin ruotsin bädd ja englannin bed. Sana on lainattu jo aikaisemminkin, silloin muodossa patja.

Arkissävyinen peti tarkoittaa nukkumis- ja lepopaikaksi valmistettua makuusijaa. ”Petille käyminen” on nukkumaan tai lepäämään asettumista, mutta ”petiin joutuminen" sairastumista. ”Petiin meno” ja ”petikaveri” puolestaan voivat vihjata aktiivisempiikin toimintoihin.

Petiä, makuupaikkaa tarkoittavat myös sija ja itämurteissa yleinen tila. Tuttu iltarukous alkaa: ”Jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi.” Voidaan ”käydä tilalle”, ja tilavaatteet tarkoittavat vuodevaatteita.

Neljäs samaa merkitsevä sana on vuode. Se on yleiskieltä mutta murrepohjainen: yleinen vanhastaan muualla paitsi Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja osassa Hämettä. Murteissa vuode (tavallisesti vuoteet) tarkoittaa lehmien kuivikkeiksi pantuja heiniä, olkia, havuja tms. Vuode on todennäköisesti johdettu sanasta vuota. Tässä siis kuvastuu vanha taljoilla, karvomattomilla ja muokkaamattomilla nahkoilla nukkuminen.

Aikoinaan suomalaiset ovat nukkuneet lattialla, penkillä tai uuninpankolla. Vuode on tehty, ja tehdään, vaatimattomastakin alusesta ja peitteestä. Vuoteen perustaksi tarkoitettu huonekalu – semmoisenaan tai vuodevaatteineen – on sänky. Petin tavoin sekin on ruotsalaislaina.

Vielä 20-luvulla Itä-Kannaksella Sakkolassa sanottiin, että rahvaan tapana on ”tehhä tila” illalla ja ”korjata tila” aamulla. Vain ”herrasväel sänky petatoa”.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.5.1999.