Käyvvää haastamaa

Mie oon syntyt sova jälkee ja asut ikkäi Keraval. Miu issäi on Satakunnast ja miu äitii ol Karjalast. Ko kumpanekkii haasto niiko höi kotpuolessaa haastettii, ni opinha miekii vähä.

Monet muistaat viel, mite opettaja patistel, jot pittää haastaa oikia viisii, ei murteel. Eläviiskuvis tuhmat polissit ain haastoit savvoo ja kyl höit sitä vastikka ilveksittii. A mite on nyt! Sarjakuvalehtilöi tehhää savo murteel, ja voi mahoto mite kovast niit on myöty.

Eihä sil mitä maha, jot murteet ei kestä entisellää. Tavallaaha ne ennevanhaset asjat viimosel unehtuut. Vai vieläks teil on liitta taik sulani? Syöttäks työ serpaa? Palentaaks teit ilma kaattuvaa?

Murretta voip haastaa monel viisii. Miust on nii mieleistä, ko Johannes Virolaine virkkaa oikias paikas vaik yhe ainuvan sanan, mie. Äkkinäisen ei maksa käyvä haastamaa murretta. Oottaha työ vissii kuulleet mite äkäsii ihmiset siint on. Välist jossakii näytöskappalees pitäs haastaa murteel. Sillo ilkeittää, jos Pohjalaisii Jussi taik Juho Lallukka ei ossaa haastaa oikia viisii.

Lallukka ol oikei alkualkasittai kotosii Räisäläst, mut kyl Räisälä murre ois olt liika vaikiaa. Nii mie hengessäi aattelen. Inkeri Kilpine pankii Lalluka haastamaa samal viisii niiko Vahvialas haastettii. Hää ol yhes Jalmar Rintee kans aprikoint, jot Viipuri puole murre ois ihmisiil varmast enemmä tunnettu. Mite sattukii nii metkast, jot mie pääsin neuvomaa tään näytöskappalee kirjuttajjaa.

Vahviala Hiivanieme kylä ei ookkaa mikkää mitätö paikka. Siel ol Kekkoselkii talo, Paarmakallio nimeltää. Kivjalka ja maakellar on vielkii tähteen. Mie taano käin kassomas. Sama kylä murretta se haastaa Vilppaa Eijakii sillo ko hää karjalaa haastaa. Häne äitiise on näät Kää talo tyttärii.

liitta = hella, sulani = porstuan perällä oleva (ruoka)komero, serpa = keitto, kaattuva = vällyt

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 2.6.1998.