Britannia vai Iso-Britannia?
Britteinsaarilla olevan kuningaskunnan nimi on tämän tästä askarruttanut monia toimittajia, kääntäjiä, kirjoittajia ja uutisten seuraajia. Vielä 1980-luvulla kiivailtiin yleisöpalstoilla siitä, kumpi nimi soveltuu paremmin yleiseen julkiseen käyttöön, Englanti vai Iso-Britannia. Sittemmin epävarmuus on kohdistunut siihen, valitako Iso-Britannia vai jo kansainvälisestikin yleistynyt Britannia. Ja mistä tietää, tarkoitetaanko nimellä koko kuningaskuntaa vai sen suurinta saarta?
Epävarmuuden ymmärtää, kun sukeltaa nimien taustoihin. Alkujaan Britannia on roomalaisten valloittajien antama latinankielinen nimi, joka on tarkoittanut vain nykyisten Englannin, Walesin ja Skotlannin eteläosan muodostamaa Rooman valtakuntaan kuulunutta aluetta. Sen pohjoispuolella Kaledoniassa eli nykyisessä Skotlannissa asuivat sotaisat piktit, jotka joutuivat väistymään Irlannista (Hibernia) saapuneiden skottien tieltä. Brittien asuma Britannia oli roomalaisten vallassa noin vuoteen 450, jolloin anglit ja saksit alkoivat muiden germaaniheimojen kanssa asuttaa saarta. Vasta anglosaksisen kauden myötä syntyi Englanti.
Englanti on historiallinen kuningaskunta. Vuonna 1536 siihen liitettiin Wales, jonka kreivikunnat saivat edustuksensa parlamenttiin. Tältä ajalta on meillekin omaksuttu valtakunnan nimi, jonka mainitsee jo Agricola: Engelandijn (= Englantiin). Nimi Englanti on siis omaksuttu meille aikana, jolloin saarivaltakunnan muut osat olivat suomalaisille yleensä tuntemattomia.
Iso-Britannia luotiin 1600-luvulla Englannin ja Skotlannin unionissa, joka vahvistettiin 1707. Nimitystä Iso-Britannia on siis vanhastaan käytetty Englannin, Walesin ja Skotlannin yhteisnimityksenä. Vuonna 1801 valtakuntaan liitettiin koko Irlanti jolloin muodostui Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta. Vuonna 1921 Irlanti itsenäistyi Pohjois-Irlantia lukuun ottamatta. Saarivaltakunnan nimeksi tuli Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.
Suomen kielen lautakunta paneutui nimien aiheuttamaan huoleen 27.5.1996 ja päätyi seuraavaan suositukseen: Nimiä Britannia, Iso-Britannia ja Englanti käytetään nykyään julkisessa sanassa toistensa synonyymeina koko valtiota tarkoittamassa. Niitä voidaan käyttää edelleen koko valtiosta edellä mainitussa suosituimmuusjärjestyksessä. Sellaisissa yleiskielisissä ja epävirallisissa tapauksissa, joissa asiayhteydestä selviää nimen tarkoite, nimien käyttöä ei ole syytä rajoittaa. Virallisissa valtiollisissa yhteyksissä ainoita käypiä nimiä ovat viralliset nimet Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, Iso-Britannia ja Pohjois-Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta sekä niiden kansainväliset vastineet. – Valinnan ratkaisevat siis tilanne, kuulijakunta ja asiayhteys. Ja sitä mukaa kuin tilanne virallistuu, valinnanvapauskin vähenee.
SIRKKA PAIKKALA