Karkkipäivän mietteitä

Kielitoimistolta on kysytty, mistä makeisen tilalle on otettu sana karkki. Lastenkieleltä kuulostava karkki on todellakin aika nopeasti levinnyt yleiskieleen, joskaan se ei sentään ihan kokonaan ole syrjäyttänyt omapohjaista makeasta johdettua makeista. Suomen kielen perussanakirjan tyylimerkinnän mukaan sana karkki on arkinen. Karkki on lyhentymä karamellista, joka taas on tullut meille ruotsin kautta espanjasta. Karamelli on oikeastaan sokeria; sokerinen jälkiruokakastike saattaa yhä keittokirjassa olla karamellikastiketta. Sittemmin karamelli on kuitenkin laajentunut tarkoittamaan erilaisia makeisia suklaata myöten.

Karkkia ei ole vielä Nykysuomen sanakirjassa, vaikka se onkin esiintynyt kirjallisesti jo ainakin 1930- ja 1940-luvuilla, silloin ilmeisesti slangityyliseksi tulkittuna. Saarikosken Sieppari ruispellossa -käännöksessä vuonna 1962 esiintyvät itsestään selvän tuntuisesti niin karkki kuin purkkakin.

1960–70-luvuilta sanapoimintoja karkista on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kokoelmiin kertynyt jo paljon. Karkin yleiskielistymistä lienee tukenut hammaslääkärien seitsemänkymmenluvulla luoma karkkipäiväkampanja, joka opetti keskittämään makean syönnin yhteen päivään viikossa.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: arkisen karkin sijasta voi valita tilanteen mukaan kokonaisen karamellin tai juhlallisen makeisen, edelleen lapsenkielisen namun, namin tai namusen, jopa melkein vauvankielisen nannan.

Näillä sanoilla on myös laajentunutta käyttöä, josta Suomen kielen perussanakirja mainitsee esimerkkilauseet ” Hänen autonsa oli varsinainen namu” ja ”Hallitukseen pääsy oli puolueelle nannaa” .

Rajumpaa tyyliä tavoitteleva voi valita koululaisslangiin kuuluvan karkkia tarkoittavan mässyn. Kuulin sen ensi kertaa pari vuotta sitten, kun poikani kertoi, että luokkaretkellä oli pelattu mässypokkaa. En voinut käsittää, mistä oli kyse, ennen kuin hän selitti, että kyseessä oli karkki- eli mässypanoksin pelattava pokeri. Sana tunnetaan laajemminkin: mässy on poimittu kielitoimiston sanakokoelmiin erään sanomalehden palstoilta viime syksynä. Kyseessä lienee verbistä mässyttää lohjennut sana – samalla lailla takaperoisesti on esimerkiksi verbistä herjata muodostettu substantiivi herja.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 9.4.1996.