Mistä tulee Virtain paikannimi Tuukattupöytä?
Nimiarkiston Virtain kunnan paikannimikokoelmaan on tallennettu paikkakuntalaisilta saatu kallionnimi Tuukattupöytä. Myös viereiselle viljelykselle on saatu nimet Tuukatunpöydänmoisio ja Tuukatunpöydänaho. Nimistönkerääjä kuvailee kalliota tasaiseksi ja kertoo, että kirkolle menijät lepäsivät taannoin paikalla ja söivät eväitään. Kulkijat ovat siis mieltäneet paikan ikään kuin ”tuukatuksi” pöydäksi. Suomen sanojen alkuperä tuntee sanat tuuki ’pöytäliina’ ja tuukata ’kattaa pöytä’. Suomen murteiden sana-arkistossa tuukata-verbille annetaan tällä murrealueella myös merkitykset ’siistiä, puhdistaa’.Virtain kokoelmassa ovat myös Pöytä-alkuiset paikannimet Pöytäkangas, Pöytäkivet ja Pöytävuori. Kaikkiaan Suomessa on satoja Pöytä-nimiä, kuten Pöytäkallio, Pöytäsaari ja Pöytäsuo. Paikkoja on luonnehdittu usein tasaisiksi, osin myös puuttomiksi. Sari Sulkunen esittää pro gradu -työssään nimeämisperusteiksi sekä paikan tasaisuuden että säännöllisen, mahdollisesti pyöreän muodon. Joskus luontopaikannimi on siirtynyt talonnimeksikin.
Nimiarkistoon on kerätty myös pöytä-loppuisia nimiä eri puolilta Suomea. Näidenkin nimien kohteita on kuvailtu tasaisiksi, laakeiksi tai pöytämäisiksi. Muun muassa Heinävedeltä on kerätty saarennimi Armopöytä, Enonkoskelta kivennimi Karhunpöytä, Pirkkalasta mäennimi Kivipöytä ja Kesälahdelta uhrikiven nimi Pirunpöytä. Pirunpöytä ja Karjalohjan Jättiläispöytä kuuluvat uskomusnimiin. Toisinaan on nimiä kerätessä saatu talteen myös jokin kansantarina, esimerkiksi Kyyjärven Tanelinpöytä-nimisen kiven kerrotaan olleen Taneli-rengin ruokapöytä ja Pirunpöydässä on nähty tanssivan pirun kantapäiden painaumat.
Lähteet
Airila, Matti 1941: Erisnimet. Virittäjä 45.Kolhinen, Markku 1974: Kyyjärven Saunakylän luonnonpaikkojen nimet. Pro gradu -työ.
Koskenheimo, Jukka 2001: Jätti(läinen)- ja Kalevanpoika-alkuiset paikannimet. Nimien vuoksi. Kielenopissa 5.
Martiskainen, Briitta 1977: Kiteen Kiteenlahden kylän luonnonpaikkojen nimet. Pro gradu -työ.
Sulkunen, Sari 1997: Paikan muotoon perustuvia savolaisia ja hämäläisiä paikannimiä. Pro gradu -työ.
Vahtola, Jouko 2005: Karjalohjan paikannimistö. Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä.
Suomen sanojen alkuperä, osa 3, 1992.
Suomen murteiden sana-arkisto
