Syksy paikannimissä

Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmissa on tietoja Syys-alkuisista paikannimistä. Syysapaja-nimisestä suomussalmelaisesta syvänteestä ja apajasta kerrotaan, että apaja on erityisen antoisa syksyisin, jolloin kalat hakeutuvat syvänteisiin. Myös Kittilän Syysojasta kerrotaan, että ojasta sai paremmin kalaa syksyllä. Raahelaisesta Syyshaminasta taas muistellaan, että maatuneeseen poukamaan pääsi vain syksyisin.

Syysjärvi-nimiä on saatu talteen Inarista, Anttolan, Juvan ja Mikkelin rajalta sekä Leivonmäeltä, josta on saatu myös Syyslahti, Syyssuo, Syyssaari ja tilojen nimet Syysmäki ja Syysniemi. Mikkelin alueen suuresta Syysjärvestä kerrotaan, että se jäätyy myöhemmin kuin toiset samankaltaiset järvet. Mikkelistä on kerätty lisäksi Syysjärvenrantakangas ja Syyslahti Korpijärvessä.

Kauhajoelta on saatu Syyskallio, Syysmäen talo sekä taloa ympäröivä kylän osa Syysperä. Kuhmoisista Päijänteen vesistöstä on kerätty Syyslahti, Syyssaari, Syyskohdanlahti ja Syyskohdanniemi. Ruokolahdelta on kerätty suonnimi Syyskorpi, kylännimi ja tilannimi Syyspohja sekä Syyspohjanlahti. Soinista ja Kihniöstä on saatu Syyslampi. Hartolasta on kerätty Rautaveteen pistävä Syysniemi, vieressä sijaitsevat Syyslahti ja Syyssaari sekä Jääsjärvessä sijaitseva Syyssaari. Syys-alkuisia luontopaikkojen nimiä on siis paikkakunnilla yleensä useampikin, ja ne liittyvät tavallisesti vesistöihin.

Syys-nimiä on käsitelty useammassa nimistöaiheisessa opinnäytetyössä. Esimerkiksi Leena Parviainen kirjoittaa laudaturtyössään Suomen vuodenaikanimet (1976), että Syys-nimet muodostavat kiilan Suomen halki Päijänteen kohdalla Etelä-Suomessa. Toinen kiila on Kainuun ja Etelä-Lapin alueella (nimiä on myös Rovaniemellä, Kittilässä ja Inarissa). Osan nimistä hän arvelee olevan iältään nuoria mutta osa on voinut syntyä jo ennen seutujen vakinaista asutusta. Kuten yksittäisissä nimilipuissakin on esitetty, Parviainen selittää kiilojen Syys-nimiä syyskalastuksella.

Myös Viljo Nissilä on esittänyt Parkanon ja Kihniön kirjassa (1971), että Kihniönkylän Syyslampi, Syyssalo ja Nerkoon Syyslammi ovat saaneet nimensä syyskalastuksen vuoksi, kun taas Heittolan Nyppelin Suvilammi olisi saanut nimensä kevätkalastuksesta: ”keväthauesta saatiin kauppa- ja verotavaraa, syyskalaa varattiin talveksi.” Nissilä esittää myös, että Hartolan Syys-nimien taustalla olisi syyskalastus (Hartolan kirja, 1968).

Marja Santamaa on opinnäytetyössään Leivonmäen luontonimiä (1984) samalla kannalla: Leivonmäen Syysjärvi ja Syysniemi olisivat myös saaneet nimensä syyskalastuksen mukaan. Teoksessa todetaan kuitenkin, että vaihtoehtoisesti vuodenaikanimiä voidaan yhdistää myös saamelaisten vuotuiskiertoon. Syys-paikannimen saamelaisyhteys voinee olla mahdollinen muuallakin kuin pohjoisessa, mikäli nimi on vanha.

Inarin paikannimet Syysjärvi (Čovčjävri) ja Syysjoki (Čovčjuuhâ) ovat saamelaisperäisiä. Samuli Aikio selittää pitäjänhistoriassa Inari – Aanaar. Inarin historia jääkaudesta nykypäivään (2003), että inarinsaamen Čovč- on syksyä tarkoittavan čovčâ-sanan paikallinen variantti. Suomenkielinen nimi olisi käännös inarinsaamelaisesta paikannimestä.

Syksy-alkuisia paikannimiä on Syys-alkuisia vähemmän. Nimiarkiston kokoelmissa suurin osa niistä on talonnimiä, kuten Leppävirran Syksylä.