Mistä tulevat Rutnikka- ja Ruutnikka-nimet?
Rutnikka- ja Ruutnikka-nimiä esiintyy Itä-Suomessa ja Laatokan Karjalassa. Esimerkiksi Uukuniemeltä on kerätty Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoon Rutnikkaniemi, Suojärveltä Ruudnikkaniemi ja Ruudnikkasaaret ja Korpiselältä Ruutnikkaniemi ja Rutnikkalaksi. Ru(u)tnikka-nimiä on tallennettu Suomen puolelta myös esimerkiksi Ilomantsista, Nilsiästä, Karttulasta, Rautavaaralta, Rautjärveltä ja Juvalta.
Viljo Nissilä on selittänyt Laatokan Karjalan paikannimiä venäjän sanalla rudnik, joka tarkoittaa (malmi)kaivosta. Järven lähistöllä sijaitsevat paikat olisivat saaneet nimensä malminnostosta. Nimiarkiston kokoelmassa kuvaillaan, että kun järvimalmia nostettiin, malmiruutnikka tai -rutnikka mitattiin jossakin läheisellä rannalla tai niemessä ja jätettiin samaan paikkaan varastoon. Sanalla ru(u)tnikka tarkoitetaan Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa paikoin (malmi)kasaa, läjää tai malmin varastoimispaikkaa. Samoin karjalan kielessä rutniekka tarkoittaa malmilouhoksen ohella myös malmikasaa. Sana onkin omaksuttu joko suoraan venäjästä tai karjalan kielen kautta.
Sanalle rutnikka on samoilta seuduilta saatu myös muun muassa kelvottoman, likaisen ja pitkän merkitys. Jos Rutnikka-nimisen paikan lähellä ei olekaan ollut entisaikaan malminnostopaikkaa, voi nimi ehkä selittyä jollakin näistä merkityksistä.
Lähteet
Heiskari, Sirkka 1973: Ilomantsin itäkylien vesistönimiä. Kuolismaan, Liusvaaran ja Vuottoniemen levikiltään itäiset vesistönimet. Pro gradu -työ.
Meriluoto-Kovanen, Tuula 1974: Kuvansin ja Paasveden vesistönimiä. Pro gradu -työ.
Nissilä, Viljo 1975: Suomen Karjalan nimistö.
Nissilä, Viljo 1976: Suomen Karjalan ortodoksinen nimistö.
Räisänen, Alpo 1983: Kiihtelysvaaran murteen sanakirja valmis. – Virittäjä 87.
Turunen, Aimo 1988: Venäläisperäiset sanat ja niiden merkityksen kehitys Pohjois-Karjalan murteessa. – Virittäjä 92.
Vaarnamo, Iina 1986: Nurmeksen järvien ja lampien nimet. Pro gradu -työ.
Suomen kielen etymologinen sanakirja, osa III. 1962.
Suomen sanojen alkuperä, osa 3. 2000.
