Mitä sti-loppu tarkoittaa paikannimissä ja sukunimissä?

Sti-loppuiset sanat ovat yleensä tapaa tai määrää ilmaisevia adverbejä (innostuneesti, selvästi, useasti, kahdesti) tai kommenttiadverbiaaleja (mahdollisesti). Paikannimistössäkin on sellaisia nimiä, joiden voidaan ajatella kuvailevan tapaa, miten paikka sijoittuu maastoon suhteessa toiseen paikkaan. Alusti-niminen pelto sijaitsee esimerkiksi talon alapuolella ja Törösti-nimisen niityn voi ajatella törröttävän kapeassa ja pitkässä niemessä joen mutkassa.

Monet Suomen sukunimet ja paikannimet, joissa on sti-johdin, selittynevät kuitenkin toisin. Viljo Nissilä on olettanut sti-johtimellisten nimien kehittyneen monikon genetiivin muodoista. Esimerkiksi sukunimen Rajasti taustalla olisi Rajanen-sukunimen taivutusmuoto Rajasten (Rajasten Lauri > Lauri Rajaste > Lauri Rajasti), samoin paikannimi Ahosti tarkoittaisi alkuaan ’Ahostenkylää’. Myös Saulo Kepsu on yhdistänyt Kinasti-paikannimet henkilönnimeen Kinanen, ja esimerkiksi Sukunimet-teoksessa Ilmasti-sukunimen oletetaan kehittyneen nimen Ilmanen monikon genetiivistä. Sukunimiä Lipasti ja Ojasti on samoin selitetty monikon genetiivillä, ja jotkin Törösti-paikatkin voivat selittyä sukunimellä Törönen.

Sti-loppuinen nimi voi olla myös äänteellinen mukaelma skandinaavisesta nimestä tai sanasta. Esimerkiksi Holpastin ja Holvastin taustalla on epäilty olevan Hol(m)fast (tai Hållfast) ja Torvastin Thor(n)fast. Förstiä taas on selitetty joko pitäjän ensimmäisellä talolla (talosta ruotsiksi den förste) tai ’ruhtinasta’ tarkoittavalla sanalla försti.

Lähteet

Saulo Kepsu 1981: Pohjois-Karjalan Kymenlaakson kylännimet.

Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala 2000: Sukunimet.

Viljo Nissilä 1962: Suomalaista nimistöntutkimusta.

Viljo Nissilä 1975: Suomen Karjalan nimistö.