Mitä tarkoittaa vältti paikannimissä?

Suomessa on useita peltoja, joiden nimen osana, varsinkin loppuosana, on vältti. Monien peltojen, peltoalueiden ja tilojen nimi on myös pelkkä Vältti. Nämä nimet keskittyvät erityisesti lounaisten välimurteiden ja hämäläismurteiden alueelle. Esimerkiksi Punkalaitumelta on kerätty pellonnimet Alivältti, Keskuvältti ja Pitkävältti ja Loimaalta Etuvältti, Hakavältti, Pikkuvältti, Pitkävältti, Soukkavältti, Takavältti, Uusivältti ja Vanhavältti. Urjalasta on saatu Isovältti, Pikkuvältti ja Välttimaa, Huittisista Moisionrajavältti ja Räikänrajavältti sekä Mellilästä pellot Peltoriihenvältti, Pitkävältti, Vanhavältti ja Vistinvältti. Muualtakin Suomesta on tietoja yksittäisistä nimistä.

Nimiarkiston kokoelmissa vältin kerrotaan tarkoittavan (auralla käännettyä) peltolohkoa (Alastaro, Loimaa, Mellilä, Punkalaidun, Urjala) tai kääntöauraa (Alastaro, Hämeenkyrö, Karkku, Kitee, Koijärvi, Kontiolahti, Lavia, Loimaa, Metsämaa, Punkalaidun, Ruokolahti, Savonranta, Suodenniemi, Tyrvää, Urjala). Mellilässä välttiä on kuvailtu myös aurankääntöturpeeksi. Joskus nimen taustalla kerrotaan olevan myös sukunimen, kuten Grotenfeltin. Välttiä on käytetty nimenosana peltojen nimien lisäksi myös muissa paikannimissä. Suomessa on esimerkiksi Vältinkallio, Välttimäki, Vältinsilta ja Vältinsuo.

Vältti tai fältti on yleisesti käytetty ruotsalaisperäinen murresana, joka tarkoittaa pääosin ’kääntöauraa’. Paikoin on myös tietoja, että sana tarkoittaisi ’viilloksia ja käännöksiä pellossa aurauksen jäljiltä’ sekä nimien keruissakin muistiin saatua ’(vältillä tehtyä) peltoa’.