Kissa-alkuiset paikannimet
Ihmisen ja kissan yhteiselosta on todisteita Suomestakin jo noin tuhannen vuoden takaa. Kissalla on ollut tärkeä rooli viljavarastojen turvaamisessa hiiriltä ja rotilta. Osaa kissoista on pidetty myös helliteltyinä sylikissoina. Koska kissa on pitkään ollut kiinteä osa maaseutuväestön arkea, se näkyy myös maaseudun paikannimistössä. Kissa-alkuisia paikannimiä on Nimiarkiston digitoiduissa kokoelmissa yhteensä noin 2 000. Koti- eli kesykissan kirjakieleen vakiintunut nimitys kissa on ollut käytössä myös suuressa osassa murteita.
Kissoja kuin Vilkkilässä
Kissojen suuri määrä on innoittanut nimeämään varsinkin erilaisia asumuksia kuten taloja ja mökkejä. Tämä on ymmärrettävää, sillä niissähän kissoja on ruokittu ja hoivattu.
Asumusten Kissa-alkuiset nimet ovat ehkä olleet vain naapuruston käytössä, eivät virallisia tilannimiä. Esimerkiksi Mäntyharjun Kissalassa oli emännällä paljon kissoja. Tervolan Kissalaakson isäntä ei kuulemma voinut hylätä yhtään kissaa, koska kissa on ”puhetta vaille ihminen”. Pornaisten Kissala-nimisessä mökissä on ollut parhaimmillaan 18 kissaa. Samalla myös kissoja rakastavat ihmiset ovat voineet saada kanssaihmisiltä Kissa-alkuisen lempinimen, kyläyhteisöissä on elänyt Kissa-Iitoja ja Kissa-Jaakkoja.
Kissankokoiset paikat
Kissa-nimisiä paikkoja kuvataan Nimiarkiston paikannimitiedoissa usein pieniksi ja vähäpätöisiksi. Tämä näkyy erityisesti lampien nimissä: Kissalammet ovat pieniä tai jo kuivuneita, mikä myös kertoo niiden pienestä koosta. Melkein kaikki Kissakosketkin ovat pieniä. Sulkavan Kissakoskesta mainitaan, että koski on aika pieni, mutta sitkeähenkinen.
Kissa-nimien parina, niin sanottuina vastakohtaniminä, saattaa lähipaikoilla olla Koira-alkuisia nimiä. Kissa-nimet viittaavat näissä pareissakin yleensä pienempään paikkaan. Esimerkiksi Polvijärvellä on Kissakallio ja suuremmat Koirakalliot, Pudasjärvellä on Kissalampi ja sitä suurempi Koiralampi. Merimaskussa on piskuinen luoto Kissa ja sen pohjoispuolella hieman suurempi Koira.
Kissamaisuudet
Joidenkin Kissakoskien sanotaan saaneen nimensä kosken äänen mukaan: Pirkkalassa koski ei kohise vaan sihisee kuin kissa, ja Utajärvellä koski sähisee tulvan aikaan kuin kissa kiukuissaan. Tätä useammin on paikannimen taustalla kerrottu olevan paikan muodon. Esimerkiksi Kerimäen Kissalammen sanotaan olevan kissan muotoinen. Iitissä on pellon keskellä Kissakallio, joka muistuttaa makaavaa kissaa. Pusulan metsittynyt Kissanpelto on ollut muodoltaan kuin kissa, ”häntä ja pää ja jalat”.
Kaustisen Kissakalliossa on kissan käpälän jälkiä. Myös Leivonmäellä on Kissakallio, jossa on kissan tassunjäljen kaltaisia syvennyksiä. Kerimäen Kissakalliossa taas on toisen kivilajin muodostama istuvan kissan muotoinen kuvio. Hattulan Kissakarien sanotaan muistuttavan kissaa poikasineen.
Ilveskissa, metsäkissa
Suomen ainoaa luonnonvaraista kissaeläintä, ilvestä, on voitu nimittää myös kissaksi tai metsäkissaksi. Tämä näkyy myös joissain Kissa-alkuisissa paikannimissä. Asikkalan Kissakalliosta kerrotaan, että koirat ovat ajaneet ilveksiä kalliossa oleviin luoliin, joista niitä on saatu tapetuksi. Virtasalmen Kissamäellä sanotaan pesineen ja pesivän ilveksiä. Miehikkälän Kissakorvessa on ollut runsaasti ilveksiä.
Asikkalassa taas on Kissankivet, suuret siirtolohkareet, joiden alla on mäyrien luolia. Yksi haastatelluista paikkakuntalaisista on kertonut, että seudulla mäyrää sanotaan metsäkissaksi. Myös Suomen murteiden sanakirjassa on tieto tästä metsäkissan merkityksestä juuri Asikkalasta.
Kissoille sattuu ja tapahtuu
Pelkkä kissapesyeen löytyminen on voinut olla nimenannon aiheena. Hartolan Kissakivelle on kissa kerran tehnyt poikasensa ja Kinnulan Kissasaareen on kissa poikinut. Pielaveden Kissasuo-nimisen pellon luona olevan ladon alle on kissa tehnyt poikaset.
Vaikka kissa on ollut maaseutuyhteisössä tärkeä hiirikannan kurissapitäjä, ei sitä aina ole arvostettu. Valitettavan moni Kissa-alkuinen luonnonpaikan nimi, varsinkin vesistönimi, liittyy kissanpentujen hengiltä ottamiseen. Kissat pääsivät lisääntymään vapaasti ja seuraukset hoidettiin laittamalla pienet pennut säkkiin ja upottamalla säkki lampeen tai vanhaan kaivoon. Tästä onkin moni Kissalampi saanut nimensä. Kissoja on nimitietojen mukaan myös ammuttu oravina puusta. Tällaisesta tapahtumasta sanotaan esimerkiksi Virtain Kissakorven saaneen nimensä.
On ihminen myös auttanut kissaa: Haapaveden Kissakaarto-nimisessä metsässä kissa on kiivennyt oravan perässä kuuseen eikä ole päässyt pois ennen kuin puu kaadettiin. Ihmisten ja kissojen lempeämmästä yhteiselosta kertoo myös Joutsan Kissankivi, jonka luona karjapihassa lypsettiin talon lehmät. Kiveen oli hakattu kolo kissojen maitoa varten. Myös Pyhäselän Kissaniemi-nimen taustalla on yhteinen arki: tässä niemessä kalamiesten kissat istuivat ennen vahtimassa ja odottamassa isäntiään, arvatenkin kalansaaliin toivossa.
Lähteet
Minna Keinänen & Harri Nyman 2014: Kissojen Suomi. Katit historian poluilla.
Tarja Uimonen 1989: Kissa- ja Koira- Suomen paikannimissä. Pro gradu -työ.
