Mistä Tohka-nimet tulevat?

Harvinaisia Tohka-nimiä on eniten Ylä-Satakunnassa sekä Päijät-Hämeessä. Levikin voi nähdä Suomen etelä- ja keskiosissa poikittaisena kaistaleena.

Osa nominatiivialkuisista luontonimistä selittynee murresanapohjaisina. Lempäälän Tohkakorpi (suo) ja Parkanon Tohkamätäs voivat selittyä suonnimityksellä tohka, joka tunnetaan hämäläismurteissa.

Hämäläinen suo. Kuva: Tiina Manni-Lindqvist, Kotus.

Vaihtoehtoisesti jotkin Tohka-nimet, kuten Vanajan Tohkakallio, voivat liittyä tohkeissa(an) oloon, tohinaan sekä touhuun merkityksessä ’melu, pauhu, into’. Tuuli on voinut pitää tohinaa ’kohinaa, huminaa’, tai paikalla on kuultu eläinten esimerkiksi soidinmenoihin liittyviä ääniä. Tohka voi toisaalta olla myös mukaelma murresanasta tohko, joka tarkoittaa paikoin lahoa ja hapertunutta.

Varsinkin genetiivialkuisten paikannimien taustalla lienee usein talonnimi Tohka(la), kuten Eurajoen Tohkanperkon, Vesilahden Tohaansuon ja Tohaanlahden, Valkeakosken Tohanmäen ja Tohanmetsän sekä Valkealan Tohkanrannan ja Tohan Kuukan (pelto) tapauksessa. Kangasalankin keskiaikainen kylännimi Tohkala selittynee talonnimellä.

Uudempien talonnimien taustalla voi olla sukunimi Tohka tai Tohkanen. Vanhimmat talonnimet, kuten Valkealan kantatalo Tohka ja Asikkalan kantatalo Tohkala, taas selittynevät varhaisen asukkaan liikanimellä. Näiden läntisiksi ja hämäläisperäisiksi esitettyjen nimien taustalla lienee liikanimi Tohka tai Tohkapää.

1400- ja 1500-luvun asiakirjatietoja talon- ja liikanimistä on esimerkiksi Kaarinasta, Kangasalta, Lammilta, Turusta sekä Vesilahdelta ja Tottijärveltä. Vesilahdelta mainitaan myöhemmin myös esimerkiksi Peer Tochka (1611) sekä Valkeakoskelta Michel Tochka (1651) ja Eurajoelta Jacob Tohka (1673). Liikanimikin voi liittyä tohkeissaan oloon ja tohinaan, jolloin se selittyisi henkilön käytöksellä, esimerkiksi liikehdinnällä tai ääntelyllä. Toisaalta Tohko tunnetaan liikanimenä kuvaannollisessa merkityksessä ’ymmärtämätön, oppimaton ihminen’ ja samoja merkityksiä on saatu Tohkalle ja Tohkapäällekin.

Lähteet

Hamari, Risto – Miettinen, Timo – Kepsu, Saulo 1990: Valkealan historia 1.

Kivikoski, Ella – Oja, Aulis 1946: Kaarinan pitäjän historia. 1.1–2. Kaarinan esihistoria / Ella Kivikoski; Kaarina keskiajalla ja 1500-luvulla / Aulis Oja.

Kiviniemi, Eero 1968: Suomen 1. partisiipin sisältävät henkilön- ja paikannimet. Lisensiaatintyö.

Niittymäki, Liisa 1995: Sääksmäen kantatalojen nimien alkuperä. Pro gradu -työ.

Suomen kielen etymologinen sanakirja. 5. osa, 1975.

Suomen sanojen alkuperä. 3. osa, 2000.

Suomen murteiden sana-arkisto