Mistä johtuvat nimet Sotkulampi ja Likolampi?

Sotkulampi ja Likolampi saattavat nykykielenkäyttäjän korvaan kuulostaa mutaisilta ja likaisilta lammilta. Alun perin niiden nimillä on kuitenkin ollut toisenlainen merkitys.

Sotkulammessa sotketaan pyykkiä

Sotkulampi-nimisiä lampia on Maanmittauslaitoksen peruskartassa 24. Lisäksi kartassa on muita paikkoja, jotka ovat saaneet nimensä Sotkulammen mukaan, kuten Imatran Sotkulampi-niminen kaupunginosa. Sotkulammet sijoittuvat Keski-Suomeen, Etelä-Savoon, Pohjois-Savoon, Etelä-Karjalaan ja Pohjois-Karjalaan. Nimi on siis itäinen.

Sotkeminen on itämurteissa tarkoittanut likaamisen ja sekoittamisen lisäksi pyykin survomista kartulla tai yleisemmin pyykinpesua. Sotku puolestaan on merkinnyt sekä pyykkiä että pyykinpesua.

Nimiarkistossa onkin tietoja siitä, että Sotkulammet ovat olleet pyykkilampia. Esimerkiksi vuonna 1960 on Pertunmaalla kerrottu paikannimien kerääjälle: ”Kun ol se karttu millä sotkettii se ol oikee sitä sotkemista.” Hiitolan Sotkulammesta puolestaan on 1970-luvun alussa muisteltu: ”Tietyst siel on käyniet ja [= myös] pyykillä ni onha ne sotkeniet.”

Toisaalta joistakin Sotkulammista on kerrottu tai arveltu, että niissä on mutainen, samea tai likainen vesi. Arvelut voivat perustua nimen tuomiin mielikuviin, jos tieto pyykinpesusta tai sotku-sanan merkityksestä on jo unohtunut. Esimerkiksi Imatran Sotkulammesta on vuodelta 1970 tieto, että lammella, joka oli tuolloin jo täytetty, oli käyty pyykillä. Vuonna 1979 taas lammen on sanottu olleen ”likalampi”.

Osa lammista on kuitenkin voinut ajan myötä muuttua sameavetiseksi tai likaiseksi. Matalat, asutuksen lähellä sijaitsevat lammet ovat erityisen alttiita rehevöitymiselle, jota joidenkin pesuaineiden sisältämä fosfaatti vielä vauhdittaa.

Likolammessa liotetaan pellavaa

Likolampia on peruskartassa noin 350. Valtaosa niistäkin sijoittuu itämurteiden alueelle. Myös Likolampien mukaan on nimetty muita paikkoja, esimerkiksi yhteensä seitsemän taloa Juuassa, Kiteellä, Kouvolassa, Lapinlahdella, Maaningalla, Nurmeksessa ja Pieksämäellä. Lisäksi hämäläismurteiden alueella on kolmisenkymmentä Likolammi-nimisiä lampea.

Likolammet ovat saaneet nimensä siitä, että niissä on liotettu pellavaa tai hamppua. Liotus on yksi niistä työvaiheista, jotka on tarvittu, kun näitä kuitukasveja on perinteisin menetelmin muokattu jatkokäyttöön.

Nimiarkiston tietojen mukaan esimerkiksi Jämsän Koskenpäällä on 1950-luvulla kerrottu Likolammesta: ”Siinä pitvät pellavia liossa, siitä se kai oj johtunuk kun siinä ol kauhiim paljon aina ihmistem pellavia liossa.” Samoin 1950-luvulla on Paltamolla sanottu: ”Hamppulikoja oli palijo ser rannalla, ku siinä on hyvät rannat.”

Likolampienkin mutaisuudesta on kerrottu paikannimien kerääjille. Syyt lienevät samat kuin Sotkulampien kohdalla: nimi on liitetty sanaan lika tai sitten lammet ovat oikeasti muuttuneet mutaisiksi.

Lampien lisäksi pellavaa ja hamppua on liotettu esimerkiksi suojaisissa lahdissa, jotka on vastaavasti nimetty Likolahdiksi (peruskartassa noin 230). Kuitukasvien kasvatuksesta ja käsittelystä kertovat myös muun muassa Pellava-, Hamppu- ja Liina-alkuiset paikannimet.

Likalammet ovat likaisia

Peruskarttaan on merkitty myös kymmenkunta Likalampea. Ne sijaitsevat Kuusamossa, Nurmeksessa, Oulaisissa, Rääkkylässä, Sallassa, Sotkamossa ja Tervolassa.

Likalammet vaikuttavat oikeasti saaneen nimensä veden likaisuudesta tai mutaisuudesta. Likalampien mutaisuudesta on tietoja Nimiarkistossa, ja niiden rinnakkaisniminä mainitaan esimerkiksi Paskalampi, Paskolampi, Rapalampi, Levälammi ja Liejulammit. Joissain murteissa lika tarkoittaakin lietettä ja (suo)mutaa.

Lähteet

• Karttapaikka
• Nimiarkisto
• Suomen murteiden sanakirja