Mitä Huo- tarkoittaa paikannimistössä?
Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoon on tallennettu huo-nimenosan sisältäviä paikannimiä varsinkin Kymenlaakson maakunnasta ja sen reuna-alueilta. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi Kuusankosken Huonmäki (alavan maan viereinen mäki ja alue), Jaalan Kintahuonvuori (notkelman viereinen vuori), Asikkalan Huonpohja (lahti kapeassa notkelmassa), Valkealan Huo (kapea salmi) sekä Elimäeltä ja Anjalasta tallennetut Kukonhuot (notkelmainen mäkialue ja kapea suo, painanne kahden mäen välissä).
Huo- tullee näissä nimissä (mäkien välistä) painannetta, notkoa tai laaksoa tarkoittavasta hämäläisperäisestä murresanasta huoko, joka on taipunut genetiivissä huon ja lyhentynyt nimien jälkiosana. Lisäksi Iitistä on tallennettu Nimiarkistoon sana huo merkityksessä ’suo’. Kostea ja vetinenhän notko usein onkin, kuten Iitin Kylmähuo ja Valkealan Syvähuo.
Murresana ja sen mukaelmat näkyvät myös sellaisissa painanteiden nimissä kuin Huokonotko, Pitkähuoko, Huoku, Huo’onnotko, Ojahuokama ja Kylmähuolo.
Muualtakin Suomesta on tietoja yksittäisistä Huo-nimistä: Vahdosta on tallennettu Huoveräjänpelto ja Lohtajalta Huokorpi. Nämä nimet voivat selittyä huoko-sanan jollakin muulla merkityksellä tai sanan huovi ’ratsumies’ lyhentymänä.
Lähteet
Hannu Ahokas 2006: Organology and morphology of the Norway spruce (Picea abies), Fenno-Ugric kuusi as the origin of the Fenno-Ugric numeral six, kuusi; Magnus Musdan Mustilan rajoista vuodelta 1481 ja Pelkhuosta Elimäellä. Juhlakirjoitus emeritusprofessori Peter M. A. Tigerstedtin 70-vuotissyntymäpäivälle.
Marjaana Kempas 1976: Nastolan Pyhäntaan ja Vanajan paikannimet. Pro gradu -työ.
Saulo Kepsu 1964: Valkealan Skipparilan nimistö. Pro gradu -työ.
Saulo Kepsu 1981: Pohjois-Kymenlaakson kylännimet.
Saulo Kepsu 1990: Valkealan asuttaminen. Valkealan historia I.
Eira Söderholm 1975: Vahdon eteläosan viljelysnimet. Pro gradu -työ.
