Mikä on Tampereen Pyhällönlähde-nimen taustalla?

Pyhältö-nimet ovat suurimmaksi osaksi hämäläisiä. Tampereelta on Nimiarkiston paikannimikokoelmissa merkintä Pyhältö-nimestä, joka tarkoittaa Näsijärven rantaa, sekä nimestä Pyhällönlähde. Tampereen Pyhältö mainitaan jo vuonna 1763 Näsijärven lahden sekä niityn nimenä (Maanmittauslaitoksen arkisto). Suomen muut Pyhältö-nimet tarkoittavat useimmiten peltoa tai niittyä.

Nimellä voi olla eri lähtökohtia. Sukunimestä Pyhältö arvellaan, että se saattaisi olla lähtöisin kaskeamisesta kertovasta paikannimestä (< pykälä; pykälikkö, pyvältö, pyhälö 'metsä, johon puut on pyälletty, aisattu tai kuorittu pystyyn kuivumista varten'). Toisaalta mainitaan myös pyhä-sanan johdos pyhällys, joka muun muassa Lounais-Suomessa tarkoittaa 'rauhoitusta, eläimiltä usein aitaamalla suojattua aluetta' (Sukunimet-kirja 2000). Samat seikat voivat siis olla myös paikannimien taustalla, ja näin nimiä on eri julkaisuissa selitettykin.

Maija Louhivaara kirjoittaa teoksessa Tampere kieliyhteisönä (2009), että Tampereen isonjaon asiakirjoissa 1700-luvulla tavataan vanhat niitynnimitykset aro, laukama, luhta, orko, pyhällys ja ryti. Sana pyhällys tarkoitti näissä asiakirjoissa 'nurminiittyä'. Louhivaara mainitsee, että sana näkyy nykyisin Tampereen kadunnimistössä (Pyhällönpolku).