Mitä Raaska-, Raiska- ja Rauska- tarkoittavat nimissä?
Suomessa on Raaska-, Raiska- ja Rauska-alkuisia paikannimiä. Niiden merkitykset kietoutuvat osin yhteen.
Raaskan taustalla henkilönnimi tai haaska
Raaska- ja Raaskala-talonnimien taustalla on sukunimi.
Myös esimerkiksi Ruokolahden Raaskanmetsä-, Vuoksen Raaskanluoto- ja Vesilahden
Raaskanpuro-nimien alkuosan kerrotaan pohjautuvan sukunimeen Raaska.
Vanhan jo keskiajalla käytetyn Raaska-sukunimen taustalla saattaa olla muinaisgermaaninen henkilönnimi, kuten Raseke. Toisaalta sukunimi voisi selittyä myös lempinimellä. Esimerkiksi Kannaksella rajuluontoista ihmistä on sanottu raaskaksi. Leppävirralla taas Raaska-nimeä on käytetty surkastuneesta ja kuihtuneesta miehestä ja Vesannolla yksinäisestä vanhasta vaeltelijasta. Kemin pitäjästä tunnetaan nimitys raaskahainen, jolla on tarkoitettu laihaa, heikkorakenteista ihmistä, sekä Liperistä ja Vehmersalmelta nimitys raaskaturpa, jolla on tarkoitettu (tupakasta likaantunutta) ukkoa.
Nimiarkiston kokoelmissa Rautavaaran Raaskalehdon ja Sonkajärven Raaskanlammin nimilipuissa arvellaan, että raaska olisi yhdistelmä raato- ja haaska-sanoista. Karhun kerrotaan tappaneen Raaskalehdossa lehmän. Myös Pylkönmäen Raaskanahoa on selitetty samoin. Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmiin raaska on saatu ’haaskan, raadon’ merkityksessä Pieksämäeltä, Keiteleeltä, Laukaasta, Hankasalmelta sekä Kuhmosta ja Sotkamosta.
Vuokko Raekallio on pro gradu -työssään yhdistänyt Keurusselän Raaska-nimen sanaan raiska, jolle Elias Lönnrotin sanakirjassa annetaan merkitykset ’rikka, törky, kuona’, ’parka, raukka’ sekä ’huono pelto’. Myös sanan rinnakkaismuodolle raaska on saatu murteissa ’huonon, vanhan, kuluneen’ merkitys, jolla tämä Keurusselän paikannimikin voi vaihtoehtoisesti selittyä.
Raiska on huono, haaska tai peto
Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan sana raiska tunnetaan murteissa ’huonon’ merkityksessä, mutta Pohjois-Suomessa ja joissakin sukukielissä lisäksi ’petoeläimen’ tai ’haaskan’ merkityksessä. Esimerkiksi Haapaveden Raiskanperkkiöstä kerrotaan, että raiska- eli haaskalinnut olisivat asustaneet tällä niittypyöräkkeellä.
Raimo Kajanne esittää yhtenä mahdollisuutena Etelä-Kallaveden Raiska-nimissäkin ’haaska’- tai ’petoeläin’-selityksen, mutta pitää kuitenkin ’rikka, roska’- tai ’huonopohjainen maa’-merkitystä todennäköisempänä. Saulo Kepsu mainitsee raiskan ’hakkuun’ merkityksessä käsitellessään uusimaalaisia paikannimiä.
Rauska tarkoittaa haaskaa, huonoa tai haurasta
Raaskan ja raiskan rinnakkaismuodolla rauska on ’haaskan, raadon’ merkitys erityisesti Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Kainuun murteissa sekä joissakin sukukielissä. Esimerkiksi Ähtärin Härkärauska-nimistä kangasta sekä Kurun ja Karstulan Rauska-ahoa on selitetty karhun raatelemalla rauskalla eli haaskalla. Kerrotaan myös, että karhu on kaadettu rauskalta Saarijärven Rauskalammin rannalla.
Myös rauska-sanalle on saatu rinnakkaisena ’huonon, roskan’ ja toisaalta ’hauraan, rikkonaisen’ merkitys. Esimerkiksi Ilmajoen Kytörauska-nimessä rauska viittaisi hajanaiseen, viljelykseen kelpaamattomaan maahan. Hauhollakin Rauska-nimistä peltoaluetta on selitetty samoin. Ylihärmän Rauskakivi lienee saanut nimensä siirtolohkareen rikkonaisen pinnan, rapautuneisuuden ja lohkeamien vuoksi.
Lähteet
Raimo Kajanne 1968: Etelä-Kallaveden paikannimistä ja niiden nimeämisperusteista.Saulo Kepsu 2005: Uuteen maahan.
Elias Lönnrot 1880: Suomalais-ruotsalainen sanakirja.
Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala 2000: Sukunimet.
Viljo Nissilä 1939: Vuoksen paikannimistö.
Vuokko Raekallio 1929: Keurusselän nimistöä.
Suomen sanojen alkuperä, osa 3, 2000.