Kajava ja muita lokin nimityksiä paikannimissä
Suomessa on nimiä, joihin sisältyy ’lokkia’ tai harvemmin ’tiiraa’
tarkoittava murresana. Erilaisia tämän linnunnimityksen variantteja paikannimissä
ovat esimerkiksi kajava, kaja, kajas, kajakka, kajakki ja kaija.
Kajavaa ’lokin’
merkityksessä on käytetty murresanana erityisesti Pohjois-Suomessa, Etelä-Karjalassa,
Kymenlaakson eteläosassa sekä Hämeessä. Kajava-alkuisia
nimiä on saatu Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoon erityisesti Karjalankannakselta.
Esimerkiksi Koivistolla on Kajavakivi,
lokkien oleskelupaikka, jonka kerrotaan värjäytyneen valkoiseksi. Kivennavalta
on tieto nimestä Kajavalampi ja
Kanneljärveltä Kajavalammit.
Raumalta on tietoja Kajaskareista.
Kuuskajaskari on merisäätiedotuksista tuttu matkailusaari Rauman edustalla.
Saaren nimen luontevimpana selityksenä pidetään sitä, että kajas tarkoittaisi nimessä ’lokkia’, jolloin koko nimen merkitys
olisi ’kuusta kasvava lokkiluoto’. Vastaavasti Kallikajaskarin merkitys olisi ’kallioinen lokkiluoto’ (Suomalainen paikannimikirja 2007, Sirkka Paikkalan artikkeli). Kajas-alkuisia linnuilla selitettyjä
luontonimiä on saatu talteen myös esimerkiksi Antreasta ja Kirvusta
(lintuselitys myös Viljo Nissilän
teoksessa Vuoksen paikannimistö,
1939). Sippolassa on Kajasuo, jolla
tiedetään pesineen kajoja, ja Kotkassa Kajakari.
Salmelta on tieto Kajai-nimisestä
saaresta, jossa on kajaiden eli lokkien pesiä. Linnunnimitaustaiseksi on
selitetty myös Kangasalla Kajakkakarit
ja Uudessakaupungissa Kajakkiletot.
Vanha talonnimi ja sukunimi Kaija on tulkittu sekin linnunnimitykseksi ’lokki’ (Sukunimet 2000). Murresanaa kaija tai kaijaa on käytetty ’lokin’ merkityksessä erityisesti Varsinais-Suomen, Satakunnan, Hämeen, Kymenlaakson ja eteläisen Keski-Suomen murteissa. Kaijan- ja Kaijaan-alkuisia linnuilla selitettyjä luontopaikkoja on Kaakkois-Suomessa ja lännempänä esimerkiksi Asikkalassa, Nastolassa, Nokialla, Lopella ja Mäntsälässä.
Kaija-nimien tausta voi olla kuitenkin myös toinen. Murresanaa kaita ’kapea, soukka’ on voitu taivuttaa
vanhastaan kaita : kaijan (kaidan-asu on yleiskielinen). Esimerkiksi Juvan, Kangasniemen, Leivonmäen,
Leppävirran, Nilsiän, Pertunmaan, Kuusamon ja Sodankylän Kaijanlampia ja Jämsän, Kerimäen, Mäntyharjun, Riistaveden ja
Ruokolahden Kaijanjärviä on kuvailtu
muodoiltaan pitkiksi ja kapeiksi, jopa kaidoiksi. Joidenkin Kaija-nimien taustalla saattaa olla myös
henkilönnimi.
Päijänteessä Sysmän kunnassa on Kajaimensaari. Alue on samanmerkityksisten kajain- ja kajava-murresanojen
levikkien reuna-aluetta. Kajaimensaari
saattaakin kuulua ’lokkia’ tarkoittavien nimien ryhmään. Linnunnimitys on
selityksenä mahdollinen, mikäli saari on ollut lintujen pesimis- tai
oleskelupaikka.
