Siirry sisältöön
Haku

Mitä hyypiö tarkoittaa paikannimissä?

Suomen ja Kannaksen Hyypiö-nimet sijoittuvat kuvaannollisesti Suomi-neidon puseroon ja helmaan. Vyötäröllä on myös kapea vyökaistale. Nimiä ei ole paljon, runsaat kaksisataa. Eniten on kohoumien nimiä. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoon on tallennettu esimerkiksi Hyypiö eli Hyypiönvuori Hauholta linnavuoren nimenä ja Hyypiö eli Hyypiövaara Parikkalasta vaarannimenä. Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen sanoin ”hyypiö huuteli vuoren kuusilta”.

Suomi-neidon helman monien Hyypiö-alkuisten paikannimien, kuten Taivassalon Hyypiövuoren, Paimion Hyypiömäen, Perniön Hyypiänmäen eli Hyyppiönmäen ja Kurkijoen Hyypiökiven taustalla lienee huuhkajan nimitys, josta on käytetty murteissa useita muotoja, kuten hyypiö, hyyppee, hyyppii, hyyppiö ja hyypjö. Myös samamerkityksinen hyypiä tunnetaan samoilla seuduin sekä Pohjanmaalla saakka. Sanalla on vastineet lähisukukielissäkin, esimerkiksi karjalassa hyypie.

Onomatopoeettisuuden (ääntä jäljittelevä) on katsottu selittävän sananalkuista h:ta ja vokaaliston vaihtelua. Joskus nimiasu on vaihdellut viereistenkin paikkojen nimissä, esimerkiksi Pusulasta on tallennettu pellon nimi muodossa Hyypiö mutta pellon läpi virtaava ojan ja läheisen mäen nimi Hyypiän-alkuisina.

Vaikka hyypiö-sanan huuhkajan merkityksestä ei ole tietoja tai sanaa ei ole tunnettu keruissa Pohjois-Suomessa, nimiä on paikoin yhdistetty huuhkajiin sielläkin. Esimerkiksi Rovaniemen Hyypiökivalolla, kuusimetsää kasvavalla vaara-alueella, kerrotaan asustelleen huuhkajia. Suurten pöllöjen on kerrottu viihtyvän myös Kemijärven Hyypiönlammin rannalla ja pitäjän Hyypiö-nimet onkin yhdistetty lintuun, sillä talonnimen Hyypiö ikää ei ole voitu asiakirjatiedoin todentaa luontopaikannimiä vanhemmaksi.

Paikoin murresanalla on ollut muitakin merkityksiä, esimerkiksi Kiteellä ’harmaa’. Väri on voinut kuvata paikkaa, vaikka Kiteen Hyypii eli Hyypiönjärvi voi silti yhdistyä vaihtoehtoisesti huuhkajaan. On myös esitetty, että nimi voisi liittyä mytologisiin uskomuksiin. A. V. Forsman (myöhemmin Koskimies) on alkuaan tulkinnut Hyypiön olleen haltiaolento. Myös Nurmijärven Hyypiö-nimille ja esimerkiksi Hyypiänmäelle on esitetty kaksi eri selitystä: huuhkajan nimitys tai haltiausko. Toisaalta lintuunkin on yhdistetty kansanuskomuksia, kuten onnettomuuksien ja kuoleman enteitä. Lemillä taas Hyypiönmäki on yhdistetty mäen kokoon ja murresanan merkitykseen ’pieni, hento’.

Jotkut nimet, kuten Kuusamon ja Koiviston Hyypiö-talonnimet, voivat selittyä myös karjalaisella sukunimellä Hyypiö, joka tullee sekin Hyypiän tavoin linnunnimityksestä. Nimen saanut on voinut olla linnustaja tai alkuaan lisänimellä on voitu viitata henkilön ominaisuuksiin. Talonnimet voivat näkyä sitten luontopaikannimissäkin, kuten nimessä Hyypiönoja Koivistolla.

Lähteet

Suomen sanojen alkuperä, osa 1, 1992.

A. V. Forsman 1894: Tutkimuksia Suomen kansan persoonallisen nimistön alalla I. Pakanuuden aikainen nimistö.

Pirjo Itkonen 2009: Nimet ovat osa ympäristöämme. Valkjärven kylä - tietoa ja tarinaa.

Briitta Martiskainen 1977: Kiteen Kiteenlahden kylän luonnonpaikkojen nimet. Pro gradu-työ.

Pirjo Mikkonen & Sirkka Paikkala 2000: Sukunimet.

Viljo Nissilä 1963: Saarijärven vanhaa nimistöä. Saarijärven kirja.

Viljo Nissilä 1968: Asutushistoriallinen nimistöntutkimus. Paikallishistoria tänään.

Risto Pulkkinen 2014: Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin.

Jouko Vahtola 2005: Karjalohjan paikannimistö. Karjalohja - itsenäisen väen pitäjä.

Leena Villanen 1995: Kielikontaktialueen paikannimistöä: Perniön eteläosan paikannimiä. Pro gradu -työ.

Marjatta Yliheijo 1972: Eläinten nimiä Kemijärven paikannimistössä. Pro gradu-työ.

Huuhkaja-opetustaulu. Nurmeksen museo. CC BY 4.0.
Huuhkaja opetustaulussa. Nurmeksen museo.