Mistä tulee paikannimi Keijumäki?
Nimiarkiston tietojen mukaan Suomessa on ollut lukuisia Keijumäkiä. Nykykielenkäyttäjälle keijusta tulee luultavasti ensimmäisenä mieleen jonkinlainen pieni ja hento luonnonhaltija. Paikannimissä keiju kuitenkin tarkoittaa keinua. Keijumäet ovatkin saaneet nimensä siitä, että niillä on ollut kyläkeinuja.Keijumäki-nimeä esiintyy Päijät-Hämeessä sekä sen liepeillä Hausjärvellä, Hyvinkäällä, Jaalassa (nykyisin Kouvolaa), Joutsassa, Jyväskylässä, Lammilla (nykyisin Hämeenlinnaa), Laukaassa, Myrskylässä ja Mäntsälässä. Samassa pitäjässä on voinut olla useita Keijumäkiä, eri kylillä omansa. Myös tämän alueen ulkopuolella on ollut keinumäkiä, mutta ne ovat yleensä nimeltään Keinu-, Kiikku- ja Liekkumäkiä.
Nuoria Hyvinkään Usmissa Uron kyläkeinussa vuonna 1936. Kuva: Kuvaaja tuntematon. Hyvinkään kaupunginmuseo, Aulis Saviahon kokoelma.
Keinumäet olivat 1800-luvulla nuorten tärkeimpiä tapaamispaikkoja. Keinumäellä keinuttiin, laulettiin ja leikittiin piirileikkejä. Myös juhannus- tai muita tulia saatettiin polttaa. Esimerkiksi Asikkalassa on kerrottu paikannimien kerääjälle, että ”siin ol keiju ja sit pilettii huvittelupaikkan ja poltettii tulia siel”, ja Hämeen läänin Koskella (nykyisin Hollolaa) on sanottu: ”Siel kylän nuorek kävi, ne siel laulo ja luikkas.”
1900-luvun vaihteessa
nuorten vapaa-ajan vietto alkoi muuttua. Esimerkiksi nuorisoseurat ja
työväenyhdistykset alkoivat järjestää iltamia ja muuta toimintaa, eikä keinuja
keväisin enää pystytetty. Kun paikannimiä on 1950–1970-luvuilla kerätty, ovat
paikkakuntalaiset usein sanoneetkin keinun olleen mäellä vielä 1900-luvun
alussa, mutta ei enää.
Suomen kielen nauhoitearkiston kokoelmiin kuuluvassa Jaalan murrenäytteessä Taavi Urpanen (s. 1878) kertoo keinun rakentamisesta ja keinumisen tavoista:
Teksti: Petra Saarnisto