Mistä Suomen Huokaus-nimet tulevat?
Suomessa kuuluu huokaus esimerkiksi paikannimissä
Huokauskivi, Huokausharju, Huokausvaara ja Huokauksenniemi. Nimiin liittyviä
erilaisia kansantarinoita on tallennettu Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston
kokoelmiin.
Luontopaikkojen nimien Huokaus-alkuosa saattaa selittyä paikalla kuullulla äänellä, mutta Huokaus-nimi voi tulla myös taukopaikkana toimimisesta. Lepoon on yhdistetty esimerkiksi Virtain Huokauksenniemi ja Nokian Huokauskallio. Kerrotaan, että kirkkomatkalaiset ovat aikanaan levänneet näissä paikoissa. Tyrvään tasaisilla Huokauskivillä taas kerrotaan huilatun matkalla töistä.
Taukopaikkana toimimisella selittynevät myös jotkin Huokoo- ja Huokuu-alkuiset nimet, kuten Parkanon Huokookivi ja Huokoonkallio, Kuhmoisten Huokuukallio ja Hartolan Huokuukivi.
Huokaustensiltoja ja Huokaussiltoja on useita. Tunnetuin ja ehkä joidenkin kotimaisten sillannimien mallinakin toiminut Huokaustensilta sijaitsee Venetsiassa. Sillan nimen kerrotaan viittaavan huokauksiin, joita vankilaan tuomitut päästivät kulkiessaan siltaa pitkin. Suomen ja Kannaksen Huokaus(ten)sillat on yhdistetty nekin joskus murheelliseen ääntelyyn, mutta toisaalta myös helpotuksen huokauksiin tai lepoon. Niitä on myös voitu pitää nuorten romanttisina kohtauspaikkoina, kuten Viipurin, Isojoen ja Kemin Huokaustensiltoja.
Lähteet
Riitta Helttunen 1995: Kisokselta Korvuolle. Taivalkosken Metsäkylän vesien nimet. Pro gradu -työ.
Viljo Nissilä 1978: Viipuri nimistön valossa. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 3.
Leila Säynäjärvi 1937: Luopioisten vesistöjen nimistöä. Pro gradu -työ.
Ritva Toropainen 2005: Oulun paikannimet – mistä nimet tulevat.
Päivi Vainiomäki-Tandu 1991: Satakuntalaisia paikannimiä selittävistä tarinoista. Pro gradu -työ.
