Vetkä

Kysymys: Kotiseudullani Karstulassa Keski-Suomessa tunnettiin lapsuudessani 1950–60-luvuilla, ja ehkä vieläkin, murresana vetkä, joka tarkoittaa ruoasta puhuttaessa vähäsuolaista tai suolatonta. Tähän liittyvät myös olotilaa (’halu syödä jotain suolaista’) kuvaavat ilmaisut olla vetkä olo tai vetkättää.

Muualta kotoisin olevat tuttavani eivät tunne näitä ilmaisuja. Esiintyvätkö ne siis vain suppealla alueella?

Vastaus: Suomen sanojen alkuperä -teoksen mukaan sana vetkä tunnetaan etupäässä savolaismurteissa, joiden Keski-Suomen ryhmään Karstulakin kuuluu. Sanasta on joitakin tietoja myös kaakkois- ja inkeriläismurteista. Sanan levikki ei siis ole suppea, mutta se on selvästi itämurteinen.

Suomen murteiden sana-arkiston sanalipuissa sana vetkä esiintyy usein kuvaamassa vetistä, laihaa ja mautonta – siis myös vähäsuolaista tai suolatonta – ruokaa. On nii vetkijä potattija, on todettu Juvalla vetisistä perunoista, ja Tuuterissa on huudahdettu laihasta kahvista: Kuin vetkää kohvii tänä uamuun on!

Murre-esimerkeistä käy ilmi, että ”vetkä olo” eli voimaton ja veltto olo on sellaisella, jota heikottaa esim. nälän tähden ja joka tästä syystä tarvitsisi suolaista ruokaa suuhunsa. Konginkankaalla on huonosta olosta todettu: On niiv vetkeä (= vetkää) tämä olento.

Sana vetkättää tunnetaan suppeammalla alueella, lähinnä vain Keski-Suomen maakunnan alueella. Kuten totesittekin, sanalla kuvataan suolaisen mielitekoa.

Vastaaja: Suomen murteiden sanakirjan toimitus