Tukuisa

Kysymys: Löytyisikö murrearkiston tietojen avulla määritelmä tukusa-sanalle? Olen omaksunut sanan aikoinaan isältäni, ja sitä on käytetty ainakin kuvaamaan ruuan täyttävyyttä. Tämän lisäksi käytämme perheen kesken sanaa jonkinlaisena sekoituksena, kun jokin asia on tiheä ja tukeva.

Vastaus: Tukuisa-adjektiivista (joka murteenmukaisesti esiintyy tukusa-muotoisena, ilman i:tä) on tietoja kaakkoishämäläisistä ja Kymenlaakson murteista sekä jonkin verran myös savolaismurteiden Päijät-Hämeen ryhmästä.

Murreaineistossa sana on selitetty esimerkiksi sanoilla ’tukeva, luja, vahva, kestävä’. Sitä voidaan käyttää kuvaamaan mainitsemaanne ruuan täyttävyyttä ja lisäksi esimerkiksi kankaan lujuutta. Myös tukevaa, hyvinvoivan näköistä ihmistä on voitu sanoa tukuisaksi.

Muutamia murre-esimerkkejä sanan käytöstä: Soon tukusaa kankast (Myrskylä); se on aika tukusa miäs (Askola); nyt on niin tukusa olo (kun on paksu takki päällä) (Kymi); mitähään jos keittäs puuruu, solis nii tukusaa syämmiist (Kymi).

Vastaaja: Suomen murteiden sanakirjan toimitus