Hupilainen
Kysymys: Keski-Pohjanmaalla Kaustisella oli käytössä sana ”hupilainen” 1960-luvulla. Sanaa käytettiin, kun toista ihmistä, erityisesti lasta, pyydettiin tulemaan mukaan vain seuralaiseksi esimerkiksi maatilan töihin lähdettäessä. Onko sana ollut yleisemmin käytössä?
Vastaus: Seuralaista merkisevästä hupilainen-sanasta on melko paljon murretietoja. Sana on ollut tunnettu kahdessa
osassa maata: toisaalta Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa, toisaalta Keski- ja
Pohjois-Pohjanmaalla sekä Kainuussa. ”Otìn tom (sisareni) plikà hupìlaìsekseni”,
kerrotaan Vampulassa. ”Ko kaikki mukavat ihimisek kuolee niin niitä eij ̮oop palijo hupilaisia”,
harmitellaan Himangalla.
Eläinkin on voinut olla hupilainen: ”Nee (kissat) mnuu hupìlaissian ovà ollu” kertoo hinnerjokelainen. Leikillisesti on hupilaisiksi nimitetty hyttysiäkin, kuten Utajärvellä: ”On siellä (metsässä) nyh hupilàesia.”
Vastaaja: Suomen murteiden sanakirjan toimitus
