Kuukkeli

Kysymys: Pohjois-Suomen havumetsissä retkeillessään näkee vielä monesti kuukkelin. Mistä seurallisen linnun nimi tulee?

Vastaus: Kuukkelilla on suomen murteissa runsaasti toisiaan muistuttavia nimityksiä. Näitä ovat esimerkiksi kuuksa, kuuksanka, kuuksiainen, kuuksikas, kuuksilainen, kuuksinkainen, kuusanka, kuusanko, kuutsanka, kuuhanka ja kuuhinkainen. Myös läheisissä karjalan ja lyydin kielissä tunnetaan sanalle vastine. Eino Koponen ja Ante Aikio ovat osoittaneet, että nimitysten lähtökohta on saamelaiskielissä; esimerkiksi pohjoissaamessa kuukkeli on guovssat. Useassa murteiden kuukkelin nimityksessä on äänteellisiä epäsäännöllisyyksiä, ja näin on laita myös yleiskieleen vakiintuneessa kuukkelissa. Tämä ei ole tavatonta, vaan aika yleinen piirre muidenkin uralilaiskielten linnunnimityksissä.

Kuukkeli kuuluu varislintuihin, ja sillä onkin ollut murteissa ja 1800-luvun kirjallisuudessa sukulaislintuihin viittaavia nimityksiä: hepoharakka, huhtaharakka, korpiharakka, korpinärhi, metsänärhi. Vironkielinen kuukkelin nimitys on samansisältöinen: laanenäär on sananmukaisesti korvennärhi.

Suomessa kuukkelia on yleensä pidetty onnenlintuna, ja sen näkeminen tiesi hyvää. Etelämpänä Euroopassa on ollut toisin, ja tähän viittaa linnun tieteellinen lajinimi infaustus ’epäonnea tuova’. Saksaksi kuukkeli on ”epäonnennärhi”, Unglückshäher. Kielteiset nimitykset johtunevat siitä, että kuukkeli on ollut noilla main hyvin harvinainen. Vieraaseen ja ulkonäöltään hiukan tavallista poikkeavaan lintuun on suhtauduttu ennakkoluuloisesti.

Vastaaja: Kirsti Aapala

Lähteet

Aikio, Ante: The Saami loanwords in Finnish and Karelian. 2009.
Koponen, Eino: The Saami. A Cultural Encyclopaedia. SKST 925. 2005.