Siirry sisältöön
Haku

Sanojen alkuperästä: L–N

Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -sivuilla on tietoa sanojen etymologiasta. Etymologialla tarkoitetaan sitä kielitieteen osaa, joka tutkii sanojen alkuperää.

Sivuja on satoja, ja ne on jaettu aakkosittain osioihin. Tässä osiossa on tietoa sanavälistä L–N. Sivuilta löytyy vastaus esimerkiksi näihin kysymyksiin: Mistä tulee sana luppoaika? Onko syötävällä munkilla ja munkkikunnan jäsenellä oikeasti jotakin yhteistä? Tiesitkö muuten, miksi jäännösveroa kutsutaan mätkyiksi? Millainen nenä on näsäviisaalla?




Luppoaika


Ruska. Kuva: Kuva-Plugi.
Kuva: Kuva-Plugi.

Luppo tarkoittaa yhdenlaista puissa kasvavaa jäkälää. Luppoajalla on tarkoitettu aikaa, jolloin porojen on täytynyt turvautua lupon syöntiin, kun jäkälää ei ole saanut maasta. Porojen luppoaika on ollut mallina myös ihmisten luppoajalle.


Munkki

Munkki. Kuva: Minna Alantie. Espoon kaupunginmuseo. CC BY 4.0.
Kuva: Minna Alantie. Espoon kaupunginmuseo.

Syötävän munkin nimeämisessä on ollut kyse munkkikunnan jäsentä tarkoittavan munkki-sanan vertauskuvallisesta käytöstä: pulleasta leivonnaisesta tulee mieleen ruskeakaapuinen munkki. Tämä merkityksen kahtalaisuus tunnetaan vanhastaan myös ruotsin kielessä, josta sana munkki on lainattu suomeen.


Mätky

Markkaseteleitä Suomen Pankissa. 1950-luku. Kuva: Pekka Kyytinen. Museovirasto. CC BY 4.0.
Kuva: Pekka Kyytinen. Museovirasto.

Mätky kuuluu sellaisten verbien kuin mätkätä ja mätkiä yhteyteen. Jäännösveroista ei koskaan tiedä, mitä vähennyksiä viranomainen mahtaa hyväksyä ja mitä ei. Niinpä voi tuntua siltä, että jäännösverot vain mätkäistään eteen.


Näsäviisas

Kenraalimajuri Raappanan metsästyskoira pentuineen. 1942–1943. Kuva: Pauli Jänis. Museovirasto. CC BY 4.0.
Kuva: Pauli Jänis. Museovirasto.

Näsäviisas-sanan lähtökohta on ruotsin kielen näsvis, joka sananmukaisesti on ”nenäviisas”. Ruotsin sanan alkuosa on lainattu suomeen, kun taas jälkiosa on käännetty. Ruotsin näsvis on puolestaan perua saksasta, jossa adjektiivia on käytetty vainukoirasta, joka on ollut ”hyvänenäinen” eli hyvävainuinen.