Syreeni, sireeni ja seireeni
Kysymys: On kaksi sireeniä, kovaääninen merkinantolaite ja puutarhakasvi, jota sanotaan myös syreeniksi. Onko näillä kahdella sireenillä tekemistä toistensa kanssa?
Vastaus: Ei ole, ne ovat erilähtöisiä. Molemmilla nimityksillä on kyllä kiinnostava historia.
Puutarhakasvi syreenin nimi on tullut suomeen ruotsin kautta kasvisuvun latinankielisestä nimestä Syringa. Se pohjautuu latinan ja kreikan putkea ja pilliä tarkoittavaan sanaan. Syreenin puuaines on kuitenkin kovaa ja tiheäsyistä, joten sitä ei ole voitu käyttää putkien tekoon. Ratkaisu näennäiseen ristiriitaan onkin se, että nimi Syringa on aikoinaan ollut toisella tuoksuvakukkaisella pensaalla, nimittäin pihajasmikkeella (nykyisin Philadelphus coronarius).
Vanha sukunimi näkyy vielä pihajasmikkeen saksankielisessä nimessä Pfeifenstrauch, joka on vapaasti suomennettuna ”pillipensas”. Pihajasmikkeen varret ovat hyvin sopineet pillimateriaaliksi, kunhan ensin on poistettu varsien pehmeä sisus. Pillejä lienee käytetty paitsi puhaltimina myös lääkintätarkoituksiin, sillä niillä on annettu peräruiskeita.
Merkinantolaitetta tarkoittava sireeni on myös tullut suomen kieleen ruotsin kautta latinasta ja sinne edelleen kreikasta. Nimityksen takana on antiikin mytologiaan kuuluvat seireenit, jotka muistuttivat muuten isoja lintuja, mutta heillä oli naisen pää. He houkuttelivat laulullaan merimiehiä saareensa, jossa sitten repivät nämä kappaleiksi. On arveltu, että kreikankielinen nimitys Seirḗn voisi liittyä paulaa, köyttä ja sidettä tarkoittavaan sanaan seirā́.
Vastaaja: Kirsti Aapala
