Sotka
Kysymys: Kalevalan alussa kerrotaan, kuinka maa, taivas, aurinko ja kuu syntyvät rikkoutuneesta sotkan munasta. Onko sana sotka hyvinkin vanha?
Vastaus: Kyllä on. Se kuuluu suomalais-ugrilaisiin perintösanoihin, ja sillä on vastineita aina obinugrilaisissa kielissä asti. Kaikissa sukukielissä sotkan vastine tarkoittaa jotakin vesilintua, useimmiten telkkää. Näin on ollut laita aiemmin myös suomessa, ja edelleen etenkin lounais- ja peräpohjalaismurteissa sotka on nimenomaan telkän nimitys.
Kirjakieleen sotka on vakiinnutettu oppitekoisesti tarkoittamaan Aythya-suvun lintuja kahteenkin otteeseen: ensiksi aloitteentekijänä oli vuonna 1872 J. A. Malmberg (vuodesta 1876 Aukusti Juhana Mela) Fauna Fennicassa, joka oli ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kattava kuvaus Suomen selkärankaisista eläimistä. Toisen kerran nimityksen kannalle asettuivat Paavo Suomalainen ja Paavo Voipio vuonna 1950 ilmestyneessä teoksessa Suomen selkärankaiset. Kun lintujen nimistöä 1920-luvulla uudistettiin, sotkat saivat olla välillä jonkin aikaa narskuja.
Vastaaja: Kirsti Aapala
