Harrastaa ja harras

Kysymys: Mikä on verbin harrastaa alkuperä?

Vastaus: Nykymerkitysten perusteella ei heti arvaisi, että verbi harrastaa on johdettu sanasta harras, mutta näin vain on. Aloitetaan siitä.

Harras on vanha laina germaanisista kielistä, ja lainalähdettä edustavat nykykielissä esimerkiksi ruotsin hård ja saksan hart ’kova’. Adjektiivin alkumerkitys on siis ollut ’kova, ankara, vaativa’, ja tämä merkitys hartaalla on vielä suomen vanhassa kirjakielessäkin. Uskonnollisessa kielessä sana alkoi merkitä myös antaumuksellista, innokasta tai uutteraa.

Myös suomen murteissa hartaan yksi merkitys on ollut ’innokas, ahkera’ tai ’johonkin puuhaan syventynyt’. Seuraavat esimerkit ovat Hämeenkyröstä ja Kemijärveltä: ”Ei se kovi harras tyäihminen olluk kloppinakaa”; ”Son hyvinki harras tupakkimies.” Hartauden vallassa olevaa harras alkoi merkitä myöhemmin.

Verbi harrastaa on ollut käytössä suomen kirjakielessä jo sen alkuajoista eli Mikael Agricolan teksteistä lähtien. Merkitys oli silloin ’tavoitella’.

Murteissa on joitakin tietoja siitä, että verbillä on tarkoitettu hartauden harjoittamista. Esimerkiksi Juvalla on uskonnollista miestä voitu sanoa ”harrastavaksi”. Tavallisemmin harrastamisella on murteissakin kuitenkin viitattu jonkin asian ahkeraan harjoittamiseen tai jatkuvaan tekemiseen, tai sitten sillä on osoitettu kiintymystä johonkin. Nykykielen harrastaminen sopii hyvin samaan joukkoon.