Hallussa

Kysymys: Suomen kielessä on adverbeja, jotka perustuvat johonkin substantiiviin, mutta tuo substantiivi on sellaisenaan hävinnyt käytöstä. Tällainen on esimerkiksi hallussa (haltuun, hallusta). Kantasana on substantiivi haltu, mutta sitä ei käytetä. Käytössä olevat substantiivit ovat yhdyssanoja, kuten haltuunotto ja hallussapito. Miten nimitetään tällaisia tapauksia, jolloin kantasanana ollut substantiivi häviää ja jäljelle jää adverbi?

Vastaus: Tätä vaillinaista taivutusta kutsutaan vajaaparadigmaiseksi tai defektiiviseksi. Vanhassa kirjasuomessa on vielä tietoja ”hallun” substantiivisestakin käytöstä 1700-luvun lopulta. Haltu on germaanista lähtöä, ja samalta taholta on lainattu myös hallita ja haltija.