Aivastaa

Kysymys: Mitä tiedetään verbin aivastaa alkuperästä?

Vastaus: Ei kovin paljon. Se tunnetaan suomen lisäksi joissakin lähisukukielissä kuten karjalassa, vatjassa ja virossa. On ehdoteltu, että aivastaa olisi johdettu ennusmerkkiä tarkoittavasta sanasta aivas, joka on ollut käytössä joissakin suomen itämurteissa, mutta tämänkään sanan alkuperästä ei tiedetä mitään.

Aivastaminen on kansanperinteessä usein tulkittu niin, että se on ennusmerkki jostakin (muustakin kuin alkavasta flunssasta tai allergiasta). Esimerkiksi Rovaniemellä sanottiin: ”Kyllä soli totta se asia jota mie ajattelin ku mie aivastim pääle.” Nakkilassa voitiin aivastajalle sanoa: ”Sust puhutaan takan päi, kosk sää nii aivastat.” Murteissa on lisäksi joitakin tietoja siitä, että myös itse verbi aivastaa tarkoittaa ennustamista ja aavistamista. Esimerkiksi jos asia on ollut toisin kuin väitettiin, saattoi ilomantsilainen todeta: Sitähäm minä jo àivastin.

Verbistä aivastaa on kirjallisia merkintöjä jo 1640-luvulta asti. Jo yli 250 vuotta sitten, vuonna 1761, ohjeistettiin hyviin ja siivoihin tapoihin näin: On siivotonta ”aiwastais eli yskeis cowin räyskyä”.