Vangit (Kuusankoski)
Amanda Järvi (o.s. Tommola) (AJ), s. 29.7.1882 Valkealassa.
Haastattelu on tehty 1.11.1970 Kouvolassa. Haastattelijoina Matti Punttila (MP) ja Ritva Liisa Pitkänen (RLP).
Signum: 8978: 1
Puhutaan vankien kuljettamisesta.
Murrenäyte
MP: Muistattenkos semmosta mitenkä noit vankii ois kuletettu? Olko mitää vankvyörärii?
AJ: Oli. Se ol ja siit tuotih siih, vankii tuotih siihej jos niit, nyt sit vaihlettih johkuh ni, siinhän ol oikeen sellain, vankilaputka tehty jossa ne olivatten.
RLP: Ai mihkä?
AJ: Mite? Kouvolah.
RLP: Asemalle?
AJ: Eei et sie tot nym muistaj joka o sii?
RLP: No en.
AJ: Nythän, nyt se on ihan asemallet tehty oikein sellaiseh uuteh taloh mikä se on. Ja tää on kaikki purattun nyt jo. Nehän tuotih vankivaunus, siel ol va oikeen, vankivaunus vissih kulki, muas varttija ja se joka toi ne siit. Siit taas lähettih siit viämä etehpäin. Nii, kyl siin Kouvolas ol jo mim muistoin ihan.
MP: Että se ol vakituine joka niitä kuletti?
AJ: Niin no se tais tulla, sen vankivaunum muas vai. Ol siäl ny sit joku poliisikii mut, kyl se tul vissih sev vankivaunum muas, ehä se nyt enäh loppupäätä tullu, mut ens aluks. Ja se ol tääl ja siit niit taas lähtih viemää. Että kun se ol usiampah suuntah niit vietii. No sen, siel on ollu, Savor rata ja Kotkar rata nää, kauvan aikaa tänne itäh päij ja. Sit ne vissii siit taas vasta vaihlettih aina vaunuim mihkä, niit vietih. Ja ku ain kulk aina se vankivaunu.
MP: Pääskös nii vankii koskaa karkuu?
AJ: No em mie… oiskohan nyk Kouvolas päässy? Kyl siit hyviv vähä pääs karkuh, eei. Mie em muista yhtää että siit ois päässy karkuu. Jos oisko. Se ol ihan harvinaist jos niis pääs karkuh. Nii et siit taas ku ne, ne karkas jo pitemmäst matkastki. Että on siäl Ruatsulankih paikkeil jo Konnunsuolta saakka päässy, vanki karkuh ja tullu sinne. (– –) nii.
MP: Että niit oikee pelättih?
AJ: Kyllä. No siel ol ykskih karkur. Sehän ol siel Ruotsulan kylääski, olha se siel, lähemmäv viikon. Se ol menny sinne yhteh, heinälatoh. Ja sitte tuota, siält se löyty ni. Kyl siit, pelkäs illal aina että ei se vaan, nyt ol siel läheel ja, se pääsi sielt, vissih noin. Jaa no ei se Korian sillast tarvinnu mennä. Siit yks isäntä men hakee heinii, ja sitte se oli, siäl tuat, siäl lalos niin. No sepäs olikih, niin tarmokas ei, se ajokih niin pitkält sit että sit että se sai sen kiinne. Vaan siäl, mettäs vissii noin, peräh juoksi. Niin se oli.
Se ol oikee niin ku, Kou-, onhan nyk Korialkih ollup putka johka viäläh juopunehii ja, vissih vähäm matkaa, vankiiki jos ne siitki otetah siit niit vaunui. Tää ol oikein, tääl ol oikeiv vankiasema täs Kouvolas. Ja se ol olluk kun, viimme kesäk se purattih ny. Ja muuttu ku mennäh ihan, asemalles se iso, talo mikä se on niin siin on nyt niil laitettu kaikki, ne vang-, taikka ne putkat ja mitä siin on. Siel om poliisitalo ja, taikka poliisil asunto. Ei niit ny muual näyk kun siel, asemal lähel poliisii, paljonka.
MP: Kun ne kuletti niit vankii ni olkos niil oikei raulat (muas)?
AJ: Oli. Jos ol pahoi vankii ja sellaisii niin, niil ol tuata noi, käsiraulat sit ainaki jos ei muutel laitettu jalkoihi. Kyl mie näin, kun nyt meen sinne, sattu sinne asemalle mihkä niit vietih ni, mie näin että ol ra-, va-, jaloiski, kun ol, ne pe-, ol sellaisii häijyi, vankii. Mut ol käsishä, (– –) käsis mitenkä ne ol ne, laitettu ne käsiraulat. Kylhä ne tais ne pistään nyt hyvin usiast että, siit ei ollu mitääh pelkoo eikä vahtimiist sen kun, ne meni rivis vaan.
MP: Onkos semmosta tapaa ollu, Valkealas tai Kuusaal että olis, vankii piiskattu?
AJ: Ei. Em mie tiälä, ens päästähän ne oliki yhen kerran ne ol, ne ol tuota, ruvennu jollekki, onks ne nyv vankii vai mitä, tollaisii, nii siäl putkas, poliisit niilen kimppuh siäl menvätten. Ja sit, no se tul tieto ja, nehä joutu pois siit se poliisi. Ei niit enää voinu vissih piiskata.
Litteroinut Anni tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.