Kulkulaiset (Kuusankoski)
Amanda Järvi (o.s. Tommola) (AJ), s. 29.7.1882 Valkealassa.
Haastattelu on tehty 18.8.1968 Kouvolassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 7456: 2
Puhutaan kulkulaisista ja kerjäläisistä. Köyhiä annettiin kunnasta syytingille monesti huonoihin oloihin. Eräs paleleva syytinkiläinen oli mennyt riihenuuniin lämmittelemään ja kuollut sinne. Paikkakunnan tunnetuimpia kerjäläisiä oli Sysmän Jussi. Jotkut kerjäläiset elivät niin nuukasti, että jopa rikastuivat salaa. Puhutaan myös erakkokerjäläisistä.
Murrenäyte
MP: No semmosii kulkulaisii oli ja, ja niin ku mustalaisii ja?
MJ: No mustalaisii nyt on ollu, tiätyst, niin kauan kun tää, maailman alust alkaen. Mustalaisii ja kerjäläisii. Ja sit kun se ol ennen toi, kunnanjohto se ol sellain että, siit annettih niin kun, vanhuksii taloih, että ne ol, mitä syytinkiläisiiks ne ol nimeltää. Että siit jos ol joku talo otti ne, pitivät siit ja sit annettih ruoka ja, sellaist minkäläist niilen olo siit ol oikeen. Ennen kun… Kerjäläisiihän nyk kävel ennen ku tääl tul se, sosialihuolto.
Ennen sano kun Ummelos-, Ummeljoes ol yks, se ol sellai juoppokerjäläin. Se leivänpalasii kasas ja siit se, vei taas että se sai tuot, jualas siit. Ni sit ku se tul aina ni se ol nii kipiä. ((Ähkii.)) Täl viis se voihki. No toiset sano ”ja kun ei sil, Ummeljoen kerjäläiselle anneta leivämpalasii”. Nii ja siint oj ja niin kauam mie taisiv viel olla silloin kotoon olemas kun se kävel. No kävelhään niit nyt kerjäläisii kun kerran ei mitäh ollu kun. Mistäs sit sai, em mie tielä.
Siin ol syytinkiläisii kun, sit ol siel kyläski yks ku ne pit sit kun ne otti niit, mie em, mitä niist ois maksettu. Sit ol niin kylmä se, missä niit, missä se piti, se men riihenuunih, ja kuol sinner riihenuunih. Siint oj ja mie olin vissih silloin nuor tyttö viel (ikään) kotoon olemas. Kum myö ruvettih sit pelkää sit riihtä kun, se se ol niin iso riihenuuni kun ennen nyt ol kun, isoi puitahan nyt riihpuut ol kun lämmitettih riihii. Niin se ol niin iso se riihenuuni ni se men sinne lämpöseh kun se ol justiin, näin nyt ol lämmitetty riihtä. Sit se ol aamul kuoliaan siel.
Sit ku ne tais ruveta… Ei niit paljo syytingil olevii ollu kun, syytingil niit sanottiih. Mitenkä nys sit joka halus ottaa niin, sai siit ottaa ja ne pit tehlät työtä taikka sit ne sai vähäm maksuu ja. Ei niit tiuhaa ollum mutta että ol kylläki sellaisii. Nii. Kyl se niin kurjaa sentääh vanhusten kohta ol, ennen ku se nyt on. Nythän on oikeil loistoelämät, elämä sanovat vaan tuol kunnalliskotiski. No sit ku ne tul viäl pyyteleh raukat nin, moni ol hyvin tollain ynsiä ja, rupes haukkuun niit siit ja, niit kerjäläisii. Kun silloin sai käyläk kerjäläiset ehän nys saak kerjäläiset enäh käylä. (– –) Ei nehäl laitetah syyttee jos ne mit-, kuka menee kerjää.
MP: Kävikö semmosta, miestä jota sanottih Sysmäj Jussiks?
MJ: Kyllä. Oletko nähnys sen?
MP: No en ol nähny mut kuullu olej jotai.
MJ: Ja se kävel poikineh. Että hyvä ihmes siint e ol, siint ei ol, siin ei ol vissih kymmenev vuotta kun, mie näin sen viäl sen Syhmä-, Sysmäj Jussin. Ne ol vähä kumpaki se poika sekä se, isä ja ne. Milläs ne nyk ku ne viäl käy tuol, siäl kyläskih ja. Ne yhes kävel poikinee, sit ku se poika sille kasvo niin. Kyl mie sen. Sehän, oiskos se tehnym muuta vai kerjäilkö mie en muista mut Sysmäj Jussi. Kyl mie sen nähny olej ja, siint ei ov viäl niim monii kymmenii vuosii.
MP:Minkäs näköim mies se ol?
MJ: No se nyt em mie sit muistas sil ol, eiköhä niil ollu jotkuut kärrit, kesäl jolla ne lykkäil että ne sit laitto sit sinne, tavaraa että oisko ne sit ottannu muutakih kun vaar ruokatavaraa että. Senhän nyt Sysmäj Jussin, muistaa viäl hyvin. Mie muistav vaikka ehän siel ny, Ruottulas enäh, ol sellaisii, jotka sen ny muistaisvat. Se ol oikeen kuulusa se Sysmäj Jussi. Mie en sit enäh oikein muuta ku sen nin, että mutta ol se käynys siel kyläski että sem mie nyt olen nähny ja. Sit sil ol poika muas viäl ku se poika kasvo ni ne, kulkivat yhes kun ne ol vähän pikkusen sellaiset, niin hermostunneet, mut ettei nyt ollu ihan niin, ne ol vähä sellaisii pikkusev vajajärkisii.
MP: Eikös sillä Jussilla ollu emäntäkii?
MJ: Mie en sit tiälä että oiskohan sil ollu. Sit em mie en yhtää tiäläm muuta kun sej Jussin mie näin. On voinu olla, totta jos se sem poika on niin ohan sil ollukki. Se on siit jo ollu kuolluk ku se siel kävel. Nii.
MP: Olikos se vähän niin kun, erikoisel taval puettu se Jussi?
MJ: Olhan se vähä toisel viisii puettu kun. Sil ol jotain niin kun ennen sellaisii pitkii takki ja, vyö täs ja, vyö sit ol täs näij ja. Että olhan se niin kun tollaiset, jotka köyhii ol ja kulkii ni nehän laitto sil viisil itteääm mut ol se vähän sellain, erikoine. Niin on.
MP: Tekikös se mitää töitä?
MJ: Ei se sunkah tehnyt töitä kun, se ei siel päim paljo ollu muuta kun että mie sen nähny olen että. Se vaav vissih kerjäil ja sellaisel se elätti ittiäh. Ei se työtä tietyst tehny mitää. Olhan niit sih aikah sellaisii jotka ei tehnym mitää kun kerjäs vaan. Nii.
Ja siithän ne sanokih kun, ol sellaisii kerjäläisii että, kun ol hirviän nuukii niin nuukii ni että ni. Kun ykskih kuol nin sil ol ollu, mitähän sil ol sit niin kun miljoonav verran rahaa korjas. Ja siit ne ol jossain, sukan varres tai sukas ja, johkuh. Ja siit ne ol vähän sellaisii erakoi ne eläjät, mistä. Mut ne kerä-, kerjäs vissih. Nehän asu tuol, hyvin, kymmenenkih kilometrim päässä. Eiköhän niit viäläki on niit erakoi. Kyl niit on (vai oiskohan niit enää). Tuol jossakih kun, mie olel lukenukki että se on, ja ne ol niin köyhii niin köyhiä. Siit löytykih sil viis rahaa. Ne ei raattinnu ne keräs aina ja sit ku se ol, sai kerjätä. Annettiiha niille nyt rahaaki ja leipää ja. Hyv-, ennemmihän ih-, enempi anto ihmiset ku nyt. No ei nyt annakkaa kun, kerran tää sosiaalihuolto on. Toiset anto aika hyväst niille rahaa ja, niin niil ol sil viis, ykskii ku (– –) niin se ol, kymmenän kilometrii eristetty ihmisist. Se olkih oikeen erakko nimeltäh. Eiköhä niit vieläki on niit era-, ei taila enää olla. Kyl niit on, hyvin sellaises kaukaan eläjii. Nii. Että ne on ihme ihmisii ollu, ku ne on sellaises elänneht ja. Mistä ne on saanu ruan ja. Sit viäl tol viis keränneht rikkai, rikkauksii. Kyl niit monta ihmii, miekih tieläv viel min aikanain kun ol, ne kerjäs kerjäs ja, rahaa ol niim paljo ni että ja ne ol köyhii kun, tul kerjäämäh ni että mut ku ne, keräs sil viisil rahaa siit.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.