Tietäjii (Anjala)
Jenny Pukki (JP), s. 28.2.1896 Anjalan kirkonkylässä.
Haastattelu tehty 24.8.1964 Anjalan kirkonkylässä. Haastattelija: Matti Punttila (MP).
Signum: 3548: 1
Puhutaan tietäjistä ja noidista. Tietäjissä käytiin Viialassa naisen luona, joka osasi parantaa, tiesi kadonneista esineistä ja epäillyistä isyyksistä. Anjalassa asui noita, joka kävi naapurilta varastamassa ”lykkyä karjatassa” (= onnea navetassa). Kerran se noita jäi kiinni.
Murrenäyte
MP: Eikös siäl Hurukselas ja, missä Viialaskos ne kävi ja tiätäjis?
JP: Viialas ol, ja sellaset tietäjät että jos jotakin tapahtu niin, sit kun men sinne Viialan naiselle niin, se tiäs siit että jos oli jotakim pahaa tehny tai varastannu, taikka kipiä, ja sit sinne täyty viälä sit lääkettä ja se laitto sit lääkettä niin sit se paran.
MP: Eikös ne viinaa viäny sille?
JP: Miä en nyt muista sit olks se viinaa vai mitä se mutta kuitenki sinne täyty jotakin viälä. Ne sano että se toisis asiois että se tiäs mut em miä tiälä siit.
MP: Ei kai ne olis muuten siäl käynykkää jos se ei ois jotain tiänny?
JP: Niin, kyl siäl paljo käy Viialaas. Sit siäl ol, olks se, mie muistelen että sen ol tytär siit, samallain tiätäjä.
MP: Muistattenko missä asiois siäl käytii?
JP: Ne käv paljo, noist tollasist niin ku jos niin ku varasti taikka, taikka sit taas noist lapsasioist että, kun ei oikein omistannu lasta niin, käy siäl että mitä se sano että onko sen, sen ja sel laps että, ne meinasvat tehä.
MP: Käytiinkös sen takii että olis hävenny jotaa?
JP: Juu. Ja sit jos ol sairautta ja niin, sanottiin se parans kyl paljo.
MP: Olikos tääl muual mitää parantajii?
JP: Ei miä tääl Anjalas oo kuullu mitää.
MP: Tai tual näis muissa naapurpitäjis?
JP: Em miä muista että (ois) kuullu.
MP: Eikös tual Mettäkyläs ollu joku sellain parantaja?
JP: Ehk-, ehkä ne om, vaik ei ne ol nii nyt niin kaukaa, mut ne on niin ku viarahampii tälle paikalle että Mettäkylän asioit tiäletääv vähemmij ja.
MP: No tääl oli sit vaan kuppari ja mitä tääl oli?
JP: Nii ((naurahtaa)), hiarojii.
MP: Eikös ne ennen tehny, ittekkii jotai lääkkehii koton ain?
JP: Tekvätten. Kun ne usko kaikki sellaisih, ihlan entisajan, noih noitih ja semmoisii.
MP: Muistattenkos että olis puhuttu että täälläkin on ollu, tääl Anjalas noitii ennen?
JP: Miä tunsinkin yhlen muuten, noi-, että se ol noita. Ja se (asu) Muhniemel. Ja se men sit, ne epäil siit ne talovväet että, se karjatas käyp, ja ne mev vahtii, siit sinne, karjattaa ja, sit tulkin yöllä. Sit se lypsi siit leh- leh-… mie muistar repiks se karvoi vai leikkasko se niit lehmän karvoi. Ja sit se lypsi ja sano et, ”lykky sim pytystäs mim pyttyhyi”. Se lueksel siit, ”lykky sim pytystäs mim pyttyhyi”. No, veljekset jotka vahti siit sen talon, ni ne sano siit että ”älä kaikkii lykkyy vie”. Ja sen ((naurahtaa)), ne vei sen sit sisää. Ottivat siäl karjatas kiin ja ne vei sen sisää ja, ne olis tervannu ((naurahtaa)), tervannu sem pään, mut se isä ei antannu. Se ol sellain uskovai miäs ja sano, ”etten työ saa tervaa”, ja laskivat sen. Se ol tunnettu ihmii. Ne laski sen siit pois. Se ol sellain noita ja tek niit noilankonstii.
MP: Olikos sil muitakii konstii viäl sillä, mummol?
JP: Oolhan sil mut miä en niit muista mut aina puhuuvatten sit asiaa että, se lueksel se että ”lykky sim pytystäs min pyttyhyi”. Sano että ”älä kaikkii lykkyy viä”. Ja, ottivat kiinne.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.