Liikanimiä (Kymi)
Alfred Kokkola (AK), s. 23.9.1883 Kymin Hurukselassa.
Haastattelu tehty 27.8.1964 Kymin Hurukselassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3554: 2
Alfred Kokkola kertoo naapuripitäjien asukkaiden haukkumanimistä.
Murrenäyte
MP: Minkäs takii ne on näit kymiläisii sanonu tupensyöjiks?
AK: No ku ne oli, missä, Viipurin markkinoil nii, ne siit niin kun vissih nyt markkinamiähet juovuksis siit olivat, niin ne siit, kuka oli pannu, siit mitä ne keitti ittelläh, siin majatalos sit missä ne yötä oli, ruakaa ja, tupen sinnen siit sin keittoh ja, siithään ne, nää kymilä-, kymiläisten keittoh ja, salaa pannu et, toiset kyläläiset, siithän ne rupes siit kymiläisii tupensyäjiks että, ne söi sen tupen siit nyt. Näkhän ne jos suuh tul ettei ne nyt sit, tuppii syäny mut, nimen saivat. ((Nauraa))
MP: Onkos näillä muilla tässä naapurpitäjillä mitää liikanimii?
AK: Ei. Minun ti-, ((yskii)) minun tiätein ol.
MP: Missäs ne kirkonpolttajat ol?
AK: Jaa. ”Kymiläin tuppissuimima, kaks kirki po-…” No ne oj ja näist. ”Kaks kirki polttama”. Nii ”tuppissuimima”. Että nää om polttaan kaks kirkkookin. Juu niin nyt mie vasta muistin. Sekin on kymiläisten ansioo.
MP: Kukas sil viisii on sanonnu, että ”kymiläin kaks kirkki polttama”?
AK: No se oliks se… Ne ol taas noi vieraht anjalanpitäjäläiset ja niin kun haukkunneht, haukkuvat siit aina sil viisil, mitäs tyä, oletten tupensyöjii ja kaks kirkonpolttajii, kaks kirkkoo poltti. Sellaistha ne, kans nii, ja viäl panit ”kaks kirki polttama”. ((Nauraa.))
MP: Onks nää polttanu sitte?
AK: Oha nää. Mitä ne sano, kerjäläisukko, ja siit sellai vanha, lukkari se oli. Se tahto sit kirkkoo toiseh paikkah kun täs Kymis, se lukkari ja ne ei, ne ei tehny sih paikal mihkä se lukkari tahto, niin se ol sanonnu viimiselt että ”No kun etten tiem mut, ennen tässä kirkossa punaparta pauhaa ennen kun tämä lukkari laulaa”. Et tulta, tulta sil viisiin että se om ”punaparta pauhaa”. ”Ennen tässä kirkossa punaparta pauhaa ennen kun tämä lukkari laulaa”. Juu sanovat lukkarin nii ja siit yks sellain kerjäläin joka poltti sen toisen. Kerjäläisvaariks.
MP: Minkä takii se kerjäläin sem poltti?
AK: No kukas niit siit kunkaan ajatuksii tiätää nii mitä. Mut tää ol muka siint kostoks siit kun ei se, kun ei ne tehnet sit pis-, kirkkoo mihkä se lukkari tahto, kovast. Ne tek vaan toiseh paikkah taas, pitäjäläiset.
MP: Kuinkas sille lukkarille kävi?
AK: No tietysthää mitä sil kävi. Tuamiohhan se siint sai. Sellaisel, mikä viäl kerskuu siit.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.