Uittohommissa (Anjala)
Emil Luosa (EL), s. 26.7.1883 Anjala, Junkkari.
Haastattelu tehty 4.8.1964 Anjalan kirkonkylässä vanhainkodissa. Haastattelija: Matti Punttila (MP).
Signum: 3517: 1
Puhutaan tukinuitosta ja uitettavan puutavaran lajittelusta.
Murrenäyte
MP: Olittenkos uittohommis yhtää?
EL: Olim miä siäl, uittohommiskin ollu. Tän Inkeroisten tehtaan uitoiskin olen ollu tääl ja, sit olin siel Sippulas ja ennen kun, kun Halla omisti sen Sippulam mettät. Olim mie sielläkin ollu.
MP: Mistäs se uitto Sippulas alko?
EL: Siält Saverolt.
MP: Ja siit (– –)?
EL: Nii se tullaan tänne, siälä Sippula kirkon niit järvien ylitte ja niist aina, tännem Mettäkyläh ja tänne.
MP: Olittekos siälläki, usiamman kerran?
EL: Em miä ollu muuta kun kahten kevään siäl (sentä).
MP: Minkäsläin joki se on uittaa puuta?
EL: Hyvin mukava, kuivarantajoki se on ettei siäl. Se ol ennen Halla-yhtiön aikan, ku se Halla-yhtiö omisti, koko sen Sippulam mettät.
MP: Eikös siin oo mitään koskipaikkoi semmosii pahempii koskii siin (välil)?
EL: On sellasii piänii koskii sellasii siij joes, mut ne ol hyvin pikkusii vaan.
MP: Viäläkö muistatten minkänimisii koski siinä ois ollu?
EL: Se, ohan siin se Silmunkoski siin Silmun kyläs ja siin.
MP: Siinä missä on se saha?
EL: Niim missä ol ennen se saha. Mut hävitettyhän se nyt se sahakin on. Koska ne sen tek pienoismalli, ja lähettivät Kymi-yhtiön… Nehän tietti sinnep pienoismallisen sahan. Tiätyst joutu museeo, se saha. Siithän ne hävitti sen, sen Silmunkoskest sen saham pois.
MP: Mitäs muita koskii siin viäl ol?
EL: Mie em muita koskii siin, muista ku… Ne on sellasii piänii, että niit ei ota huomioh ku sellasii.
MP: No mistäs se sitte alko se toinen uitto mis työ otte ollu mukana, Inkeroisis (– –)?
EL: Se ol täs Pasilast ja lajittelu.
MP: Ai Pasilas?
EL: Nii täs tehtaam, Pasilas laji-, tukkilajittelu ku ne, ennem muinoin nostivatten kaik kasolle täs tehtaal kaik puut, niin ne lajittel tukit ja kaik paperpuut erää. Ja halkopuut ja kaikki.
MP: Minkästakii ne sit maalle nostettii?
EL: Sitä vasten ettei ne, jäänny sinne, Kymeen. Ennem muinoin ne, täs Pasilas kaik ne puut nosti maalle, täs tehtahal. Niin kauan kun tää uus paperitehtas ilmesty siin nii, nyt ne päivvastoin ni, talvelkin ne, ajaa sinnej jäälle vaan kaik puut, kun on tää papertehtas on täs, Tampellal.
MP: Siin ei sit enää, alas päim menny puita, mihkää, tonne Kotkah päi?
EL: Kylhäm min aikana, men täält Kotkaam puut, kaik sivuutettih täs, Inkeroisis mut, mut Ink-, Tampellam puut kaik pysäytettih sii jo. Mut Tampella pit omat uittonsa sit siin, ja nostatti kaikki maalle siit.
MP: Tampellal ol sit omat, omat merkit niis puis?
EL: Juu. Sen takii täs Myllykosken välil ja siin, Tampellal ol… Siinhä ol oikee suuremp uitto, mistä ne Kotkam puut ja Tampellam puut erotettih pois, että Tampellam puut kaikki, sivuhaarah ja, Kotkam puut eräh kaikki, jotka Anjalankosken sivuutti.
MP: Sortteeriksko ne sano sit vai miks(kä)?
EL: Ni sorttieriks ne sano niit että, tukkisorttieri.
MP: Te ette sillo ollu oikei uitos, te olitte siäl sortteeris vaan?
EL: Niin ne ennev vaan sano että, kun ei se mittään uittoo olluk kun ne sortteerail siin vaam puita niin, sano vaan kansannimel, nyt että sortteeriks.
MP: Kun työ olette näis tukkihommissaki ollu niin, onko siin koskaan tullu mitää semmost, pahaa tilannetta?
EL: Ei koskaam min aikana ollum mitää ernomas. Kaik on mennyh hyvin.
MP: Ei oo kukaa pulonnu sinne?
EL: Ei ol min aikanain pulonnu. Jos ne on pulon niin ne on, omin apune päässy, ylös siält ja.
MP: Muistattenkos yhtää pahaa ruhkapaikkaa?
EL: Ei ol mitääm pahaa ruhkaakaan tullu.
MP: Minkäläim palkat siin uitos ol?
EL: Siin, ennem muinoin siin ol vaan kaks markkaa päiväm palkka ja, se ol aamul neljält töih ja illal kahteksalt pois. Kaks markkaa päiväm palkka. Ennen ol Hallal uitto Saverol. Se ol se hinta.
MP: On pitkät päivät.
EL: Nii, neljästä kahteksaan. Olhan siin se, puol tuntii murkinaa ja tunti päivällist sit. ((naurahtaa))
MP: Siij jo nukutti aika lailla.
EL: Juu. Ei siim paljom makaa, aikaa ollu, illal kun kahteksalt tyät lopetettih ja, aamul neljäl taas pit olla joel.
MP: Minkäsläisii työkalui siin uitos tarvittih?
EL: Jaa?
MP: Mitä vehkehii (sit) pit olla?
EL: Ei ollu (muut kun) tavalliin, haka vaan niin kun nykyähkin kun käyttäävät.
MP: No jos joutu tekemään semmosii, sinner reunoille, puamii panemaa ja muuta, ettei ois tukit menny sinne rantah?
EL: Sill ol vaav vet, sil, koukal sin rantah ne, puomit ettei tarttun toiset puut kiinne mihkäär rantoi. Ne ol väliaikasii van, ennen siäl Sippulaj joel.
MP: Eikös koskipaikkoihin jotain tehty semmosii, että ne puut olis menny siit keselt vaa?
EL: Juu kyllä ne vet sellaset, keskipaikat koskipaikkoihi.
MP: Mitäs siihen kosken yläpuolelle pantii?
EL: Ei mitääm (muuta ku tommone) aukko jätettih. Siit sai tukit mennä.
MP: Mitäs jos ol semmonen järvipaikka tai lampi. Mitenkäs siit saatih tukit yli?
EL: Siin ne taas tukit, puamitti ympär ja vetvätte, taas venehiil, seuraavalle, toiseh sivuu, kun ne yli järven ne uitti. Sillon ne tällä tukkiin ympär puomin, ettei ne hajaantun ympär järvii.
MP: Kuinkas se saatih sit, menemäh?
EL: Menhän se kun, venheil, kelas ja sous toiseh rantah sen, yli järven, sen koko lautan, sen tukkilautan, minkä ne puomittivatten.
MP: Ei kai sit ihlav vaa soutamal saanu?
EL: Ei sit ihlan niin saanu mut, hiljaaha se tul.
MP: Kuinkas alas työ sitte, sillon ku työ olitte Sippulas uitos nii, kuinkas alas ne uitettih?
EL: Ne aina mereeh astikkahan ne uitettih tää Sippulan, sillon Hallan aikan ni, vaik ehäm mie niim pitkält ollu uittamas mut, miä lopeti jo ennemmi tääl, Sippulan kirkon kohlil mut. Merehään ne tul kun ne tul Kotkah menee.
MP: Mut te ette enää sitä Summajjokee saakka uittan niit?
EL: Juu.
MP: Mikäs joki se on nimeltää siin Sippulan kirkol luona?
EL: Se on se Saverojjoki, mit-, joen nimi tiäl mikä, joka nyt menee Mettäkyläh ja siinähä se menee. Sama joki mikä Mettäkyläs, Mettäkylän sahankin sivuuttaa viäl.
MP: Käytettiinkös hevosii koskaa uitos?
EL: Ei min aikanain käyttänneet siäl.
MP: Viäläkös tyä muita mettätöitä oletten tehny?
EL: Olim mie nyt ennen kun, niin kun ne sanoo että, sellaisii tukintekoo ja sellaaha se on ollu.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.