Tie Haminaan (Virolahti)
Antton Klami (AK), s. 11.3.1882 Virolahden Klamilassa.
Haastattelu on tehty 2.6.1961, haastattelijana Pekka Lehtimäki (PL).
Signum: 680: 1
Puhutaan Haminaan menevästä tiestä. Tie oli ennen kuoppainen hevostie, jonka kunnossa pitäminen oli talollisten vastuulla. Tie oli jaettu huoltopätkiin talon koon mukaan. Tien varrella olleessa majatalossa oli kaksi hevosta, joilla oli määräys ajaa vähintään kerran päivässä ja kahdeksan kilometriä tunnissa. Jos kyyti oli hitaampaa, kyyditettävä saattoi maksaa vähemmän palkkaa kuskille.
Murrenäyte
PL: Minkäslainen tämä tie oli ennev vanhaan tonne Haminaan?
AK: No kyl tää, nyt on melkein ni muuta, mitä tässä kyläm paikal on, tää ol ihan vanhuuen tie, ettei tässä oikem miun aikana muuta kun nyt just tässä, kyläm paikalla, tätä vähän ojottu ja. Että kyl tää, samallainen, on ollu.
PL: Mutta kais se sentään oli kuoppanej ja huono ennen?
AK: No, olhan se siltä puolt. No ei tää oikeem muuten kuoppanen ollu tuota, yleens mut, se nyt niin kun ajettiiv vaan kärriillä niin, se ol syötyny se hevosen, jalkakäytäät sellaseks syväks että siitten kun tul syksys sateetki niin niit ol ropakoita ettei se ollu niin, kalteva ku nyt että sillä puolella että se ol likastakii siitten. Mut ettei siinä nyt oikeen sellaisia ihan suurempia kuoppia ja sellaisia.
Ja sitä siihe aikaa siit pit, näien talollisiin tää tie pitää kunnossa. Siit sen mink-, miten suur manttaaliv veronen talo niin sil ol sit pitemmäl tasol jaettu, siit aina tää pitäjän kesken siitten että kuin pitkält aina kelläkii oli. Ja siinä sit syksyin keväin siinä kävi siitten poliisi ja nimismies siit, tarkastamas että onks se kuntoo tehty ja jos ei ollu kuntoo niin ne tietti, ja siit sen isännäl laskuu. Siel ol tolppa tiev vieressä ja siin ol jokaisem merkki kuim pitkältä, kelläkii on. Että siintä ne, pääs siitten, perille. Mm.
Ja siihe aikaa, ol nyt kaikki sit maantiällä hevoskyytiä ei sitä ollu, siitten tuata, muuta tässä Koukilla nyt, toista kilometriä matkaa niin, siin ol jo ku minä rupesin kykenii niin, siinä oli, siit majatalo, niin siin oli yli kolkymment vuatta se yhtämittaa. Ja siin oli sit, kaks hevosta, mitkä pit olla ihan sitä varten. Ja siit niillä ol siitten, määrä että, yks kerta päivässä sit pit ajaa vähintää. Ja, ja siit, niillekii ol siit omat asetuksens, että jos keli ol huono, oikeen niin kun sanotaa että, siit ei ollu iham pakkomäärää mut jos tavallisella ilmalla ja kelillä nin, vähintään se kaheksan kilometria, pit tunnis ajaa. Jos ei sit ajanu niin, siitä sai siitten se kyyvitettävä syyttää ja, maksaa pienemmäm palkan. Nii sellainen ol sit.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.