Leikit (Iitti)
Karoliina Häkkänen (KH), s. 29.7.1883 Iitin Kuuksossa.
Haastattelu on tehty 17.6.1960 Iitin kunnalliskodissa. Haastattelijana Paavo Pulkkinen (PP).
Signum: 353: 2
Karoliina Häkkänen muistelee lapsuutensa leikkejä, tyttöjen leikkejä ja poikien leikkejä. Nuket ja muut leikkikalut sekä pelivälineet tehtiin itse.
Murrenäyte
PP: Kertokaas niist lapsuuenaikasist leikist.
KH: No, sehän ol kivaa. Ku minul ol tyttiikih [= nukke] kaikem maailmaj ja räsyi, niit kieloj [= kiedoin] ja tei, niitä. Se kerranki ku tul suur tuulispää ku kivel leikin, niin tuul vei kaikki tilkkuset pitkim mettää, ja mie itkemää rupesin, no minkäs sille tek.
Sit ku miul ol monta tyttii, siit tul naapurintyttö siih ja, ja hylky [= ilkimys] otti yhle ja ”miä viän tät pissille ja”, se vei sev veikeh. Ja mie itken taas sen kap perää. Äitevaina sano ”mitä siint itket kyl se sen takasin tuap”. Ei tuanu. Nii men se tytti nin että.
Ja siit minul ol lehmii, mie tein sellasii mukavii, niist noist, männynoksist ja semmosii että niil ol niin ku kaks jalkaa ja pää ja siit, ne ol mil lehmiä, ja lehmint karjatta. Siit sellain ol, se leikit ja. Olhan niit kaikemmoisii ehän niit muistakkaa.
Mut ne tytit minul ol jos minuu nykkii siit on niit tyttii tuol maailmal. Isoi pojankollikoi ja tyttöi mors-, miniöi ja vävyi. Mm. Sellaim muori miä olen ollu. Juu.
PP: Mitäs pojat leikki ennev vanhaa?
KH: No pojilhan ol kena. Keppi ja rossikeppi, niilhän ol, ne löi kenaa ennenki jo. Ja sit niil ol ne semmoset keelikalikat ja, siit ol sellain iso pallo join, jota ne heittel noi ja siit mit, keeli kaatu, siit. Kuinka monta niit, niis ol numerot ja siit, se voitti jo. Mitenkä ne ne mut sellaist keelileikkii niill ol että oli sellasii pulikoi ja iso puupallo jolla, jota ne heittelivät, pojatkii. Ja noin, kena ol ja. Ei ne pojat sen kummempaa.
Mut tytöil ol viäl se kive-, kiviikih ku pelattiih. Mieki olin kova pelaah kivii, vielhäm mie nyt täälläkih otan korjaan kive, ja tuol viis kivee on tuol on Kymerrannantiälläki, yhle puuj juurel om minul kymmenen kivee, kum mie tuler rannast, ni mie istuj ja pelailen kivii viel vaikkem mie oikein enäh muistak kuinka monta, asih kunniah menee. Mu viitosiha sit ainakih ja kuutosih osaa viäl. Vaikka välil palaaki. Sellaist pelattih enne lapset.
PP: Kertokaapas se tarkkah.
KH: Jaa se kivem pelaamii? No ehän siin ollus sen ku, kun, heitti noin kivet ja siit napsi niit ol. Ensit tul ykköset − pelattii että yks kivi kerrallaa. Sit (taas napat, annapat) ja siit, kaks kivee pit ottaak kerrallaa. Siit taas napattih ne, kun ol nyp pelattu. Sit kolme kivee. Yks kiv, yksinää. Siit ropattih ne kaik ja sit. Siit otettih neljöset, ja siit otettih, viitoset ja siit kun, ne viitoset pit pelah että kaik kivet tul kouraa, ne viis kivee, pit tuleman. Se ol viitoset. Ja siit ol kuutoset. Mie en nyt oikeim muistam mitenkä ne kuutoset ol mu ne ol taas vähä toisel viisii ja seittemäiset mut. Muk kahteksaiset ne ol nii helppoi sen ku vaan noi heitti toisel kälelläh täh otti toh noi heitti.
Sel viisii pelattih kivii. Ja toiset osas niiim pitkält mut em mie osannu. Enkä osaa nykkäh kun, siik kuutosii astikka. Mm. Oham mie pelannut tääl viäl − vaik olen näi vanha − välil tuol yksinän. Niin sellaim pelimuari miä olen.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.
Selityksiä
tytti = nukke
kena = lyhyt (vinoksi veistetty) puukapula tms., jota eräässä pelissä lyödään kepakolla.
rossi = noin 20 cm pitkä puukalikka, jota lyötiin rossileikissä
keeli = Kun nuoriso kokoontui ennen illanviettoon leikkimään istumaleikkejä, sillä oli tapana sanoa, että pidetään keelit.