Noiduttu sika (Kuusankoski)
Maria Tommola (MT), s. 12.3.1878 Valkealassa ja Amanda Järvi (o.s. Tommola) (AJ), s. 29.7.1882 Valkealassa.
Haastattelu tehty 8.6.1964 Kuusankoskella, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3459: 1
Puhutaan pääsiäiseen aikaan navetoissa kiertäneistä noidista, jotka kävivät tekemässä taikoja eläimille.
Murrenäyte
MP: Eikös joskus, olikos se nyt pääsiäisev vai juhannuksen aikoin kun, kun ne pelkäs ja että olis käynny, läävis tai (karjasuojis)?
MT: Pääsiäisen…
AJ: Pääsiäisen, pääsiäisen aikan.
MT: Pitkämperjantakihan ne oikeen eri-…
AJ: Lampait. Ne lampahilt otti jotai villoi niilen so-, sorkist näi ja jostah ne loossivatten. Tieläm mitä ne sil meinas. Kyl niit on ollun niit sellaisii, rullikshan ne niit sano.
MT: No kun ne ennen, ennen tot, käytti niit noitumisii ja ol sellaisii niit taikoi, olevinaan.
AJ: Mie tielä et oisko ne muuta mut lampait ne pelkäs että ne käyp, lampahist ottamas villoi. Min aikanaiv viel mie siit kuulin kylläki.
MP: Kaikellaisii taikoi ennen tehtii.
((Naiset nauravat))
MT: No olhan niit voi hullu ku ne, puhuvat ennen kaikkii kuinka ne ol ni hölmöi, puhuvat että ennen, yks, että ne (––) naisetki miehii (––) saivat noiluttuu ((nauraa)). Yks aina siit ne aina sanovat että, kun, yks laitto sit että ois poikaa noitunnu ni sit se… Vai tyttööhän se ois tainnus se poika, se tota nakkaski sian, (nauraa) ja se sika ain rupes juoksee sit sanovat aina että, ”juoksee kun sika sillav välii” kun se aina käänsi et, kun se hakkas puita se, vai mitähä (––) se poika ni se sika aina hyppäs ku… noita voi voi ku ne ol hullui ku ne puhuvat hulluja ja (tekvät ––).
AJ: Nii no meitin aikan tos naapurtalos kun, sano että kun yks tul, heille ja sil ol kaks pullollist, että sil ol kahles pullos sit ainetta ja, sit ku se anto sen Matil, sem pojalle nin, poika tul niiv villii että, siit ei se eronnu että se noitu sen. Ei, meitin aikan ihmii.
MT: Niin ne kun ne ol nii hassui ne puhuvat ennen.
AJ: No se ol iha täylest olis. (––) sika hyppäs aina siel, sel luona sit sem poja.
MT: Niin no se ei olis sit, muka oikei siit niin huolinukkaam mut ku se, lääkkeen kans ni johan, mielistykih tyttöh siit.
AJ: Hassui, hih hih hih voi tavaton.
MT: Tää on nyt meitin aikain puhe, (itte sen ol, meitillep puhunus se ihmii).
AJ: Ehän nyk kukah ihmiin tollaisii usko eikä (puhu), mut ennen kun ne ol nii hataroi ((vai: haperoi)) noi ihmiset. (––) noitumiseen ne pelkäs sit nii hirviäst ja uskovat.
MP: Ai mitenkäs se oli oliks siel joku, poika antoi tytölle vai?
MT: Ei ku tää
AJ: Poika anto tytöllä tot, jotait tuommosii mut se tyttö ei tykännys siint pojast sit että, nakkas sian eteh vaan ne (silkit) ja sit, sika rupes aina hyppäh siel missä se poika kun se hakkas havui ja mitä, siel niin, hyppäs aina sinnes sev vieree ((nauraa)). Aina mie muistan ku ne sanovat jotah kun ne (––) että, ”hyppää kun sika sillav välii, sillanpääv välii” kun se ol sillanpää siin, mistä se sit hyppäs sit sillampää että sin aina siit hyppäs sika sem poja vieree. ((Nauraa) Niin ne, hataroi ollus siit. Kaikkii ne ennen uskovatten ainahan ne siit nyt usko nii hirviäst siihe että ne, pilaavat toi-, nythän naimisiih meneviiki että niitä ne, meinasvat että ne noituvat niit. Voi voi kuinka hullui on ollu ihmiset sentä. Nyt enäh kukaan ihmiin sellain hullu o. Kyl ne totues vanhan ajan ihmiset nin olvat ihan ne uskovat siih noitumiseh nii kovast että (nauraa). Tielä olk sil siit mitäh merkitystä, kun ne uskovat niin se luulet (nauraa) (tollasta –– naurattaa)
MP: Missä se Sillanpään talo on?
(naiset puhuvat yhteen ääneen)
AJ: (––) vaan pitemmält ei se tääl kyläs ollu meilän kyläs ollu
MT: Ei ei se tääl oo ollu
AJ: Täs ol jotai sielt päin tullu ja (––) ne puhuvatte. Niin ne sanovat aina joku jos, niin että ”juoksee kun sika Sillanpään välii”, se sika men aina sit viereh kun se meinas sen tytön saala siit että se ois hypänny sen vieree. (Että sialla on ––) voi voi, kuinka hullui sit on ollu.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.