Joulupukkina (Pyhtää)
Anton Falk (AF), s. 1898 Pyhtään Länsikylässä, elänyt Länsikylässä, vuoden Tanskassa ja 3 vuotta armeijassa. Anton Falk on kaksikielinen.
Haastattelu on tehty 24.5.1969. Haastattelijana Pertti Virtaranta (PV).
Joulupukkia ei vielä sata vuotta sitten tunnettu sellaisena lahjoja tuovana vanhuksena kuin me nyt sen tunnemme. Joulupukkeja kyllä oli, mutta ne olivat naamioituneita nuoria, jotka tapaninpäivänä kiersivät talosta taloon laulamassa. Laulustaan he pyysivät pientä palkkaa. Anton-poikakin oli mukana pukkikulkueessa, mutta kerran hän joutui vaaraan, kun hänen pukinpartansa sytytettiin palamaan.
Murrenäyte
PV: Mitenkäs se joulukuusi koristeltii?
AF: No se koristeltii tuota juu tuota. Tuatii, puol kiloo noitei joulukuusen karamellia, mut kynttilöi ei ollu. Ei siihen aikaa. Ja siit siälä nyt oli siit jotain kaunista, lasihelmii tai jotain semmost ja, kaunihii kukkasii sitte ja. Mut ei kynttilöitä − ne tuli sit peräst päin. Jo, jo… Olihan ne jossai, rikkaammas paikas, ne kynttilät, että näki että oli jo.
Ja tuli nähtyks enempi sillon kun tultii kansakouliin niin sillonham myö ruvettii, kulkee ympär, tuata joulu toinem päivä. Joulupäivän ei kukaan saannu mennä kyllää. Se oli iso synti. Mut joulu toinem päivä kum myö käytii koulus jo niin, sit me mentii, sanottii joulupukiks. Mentii talosta taloo ja laulettii, ja saatii viis penniä kymmenem pennii sielt sun täält tai joulukuusest yks karamelli, tai pari kolmel lasii sit olutta. Eihän siin alkkohoolii ollu, kyl sit lapsil kyl tarjottii. Ja hauskaa se oli myö laulettii sit. Kymmenen kappalet oli noin, ja yks meni sit aina kerjään sit rahaa. No viispenninen tuli ja kymmenempenninen tuli. Mut se oli hauskaa. Sit, jossaim missä oli sauna viäl lämmin niin siälhäm myö siit sit, treenattii sit lauluu.
Kyl se oli hauska ja, naamioittu pit olla hyvin ettei kukaan tuntennu eikä kukaan tuntennuk kum pani naamioo silmien etteen ni. Ja sitte pellavast laitettii pitkä parta ja. Yks kerta ne poltti minult parran. Mut se olii vähält ettei silmät menny.
PV: No mitäs (se)?
AF: Yks tuhma isäntä sytytti piippuu ja sit se pani minum partaa, se pit nyt jotain tuata, hauskaa näyttää, mut ei se ollu mut siit, se sai sitte peitetyks ja, pois naamiom (minulta). Silmäkarvat kyl meni. Niin tuhmii oli, ihmisii ja. Että lapsiin ilo pit tuol taval tuota, ryöstää. Joo.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.
