Kartanon maanjako (Anjala)
Viljam Lukkari (VL), s. 21.11.1897 Anjalan Junkkarissa, jossa elänyt ikänsä.
Haastattelu tehty 25.8.1982, haastattelijana Jaakko Yli-Paavola (JY-P).
Signum: 14100: 1
Aiheena Anjalan kartano ja sen maanjako. Wreden suku oli aiemmin myynyt kartanon valtiolle. Valtio lahjoitti kartanon venäläiselle kenraalikuvernöörille, jonka kuoltua perillinen myi kartanon metsät ja kartanon takaisin valtiolle. Anjalan kirkkoherra kehotti alueen torppareita hakemaan omistusoikeutta kartanon maihin, ja lähetystö lähetettiin nimilistan kera Helsinkiin. Torpparit saivatkin oikeuden lunastaa itselleen maata (24 vuoden maksuajalla), mutta kaikki eivät mahtuneetkaan samoille tiluksille. Lukkari ja Mattilan talo joutuivat muuttamaan.
Murrenäyte
JY-P: Nii että kartanon maan jaettih?
VL: Nii.
JY-P: Koska?
VL: Yhleksäntoistsataa, seittemäj ja kahleksan.
JY-P: Mitenkäs, minkä takia ja kuinka niin kävi?
VL: No, se, se ol sellain vähä monivaiheij juttu. Sillo ol se Aleksander Mensikov ol Suamen kenraalikuvernöörin, ja sit Suamen valtio sit tuat, tahto sille lahjottaa, olko se sit valtiom mielehiin kenraalkuvernöri siit taikka minkä, minkä ((tähden)) sitte tahto, lahjottaa sitten Anjalan kartanon siit, siit sille Mensikohville. Ja siit kun, kun tuot noin tää, se ol Wreede, Wreete-suvult joutun pois se ol jo ennen myyny Wreede-suku tän Anjalan kartano ja sit, sit se ol, valtio sen osti, ja sit se lahjotti sen sit sille Mensikoville. Mut sit se, se noin se Mensikof kual, ja eikä sille jäänny sit tuot minkäälläist perilliist sit ja, sit se olis joutun niin kun takasiin sit tälle Suomev valtiolle, kartano mut sit löytykin siält Etelä-Venäjält sil hyvin sellain kaukain sukulain, Ivan Nikolajevits Mensikof Koreis ol ol sen sen nimi ja, ja noin sit, se tahto perintö(oikeutta) siit ku se on sen sukulain siit ja, sit se joutu taas takasim Mensikoffille siit, sit tää kartano ja, se myy noin kaik tän kartanom mettäm mitä täs ol van siit suinkin arvopuuta tukkipuuta ja aina tollaist riukuu - elikkä piiruiks kuttuvatten - myälen siit ja se se myy kaik puhtaaks nää ja, ja tuota sit tarjos valtiolle takasiin, se siit et. Ja no valtio otti sen siit takasin siit silt ja se men sentien siit sinne Venäjälle, häipy ei siit enään sem pääl kuulu, kuulum mitään siit ja.
Sit noin täs Anjalas ol kirkkoherra, Anton Vilhelm Seteström nimiin. Niin, se alko kehottaa siit, siit näin että, että ”alkakai” ku ne ol torpparii, sen kartanon torpparii että ”alkakai” et tahto että, näit kartanom maita jakah nyk ku ne on valtiol, valtio nii että valtio jakais ne itsenäisiks että noin, että ne ol valtion torpparii siit ja. Nää otti sit kaikkien alustalaisien nimet ylös ja – – luettelooj ja, (laittovat) lähetystöh Helsinkih ja, ja sinne, sinne siit tuot, mihkäs virastoh ne nyt men sinne, sinne siit, siit noin. Mie em muista mihkä virastoh ne nyt siit men ja ne, saikin siit myötämielisev vastahotoj ja valtio suostukin siih ja, ja se päätty sit, että jakaa nää, nää maat siit niille torpparille siit omiks tiloiks ja, ton määrätä kuinkas se ol tää, kahlenkymmenenneljän, vualen maksuajalkos se ny ol, ol siit ja. Ja sithän se ol yhleksäntoistsataaseittemän sit kun tul, maamittarit jotka löi linjoi sit, ristih rastih mittas tän, nää pinta-alat kaik mitä ol viljelysmaata mitä mettämaata ja, ja yhleksäntoistsataakahleksan sit, sit ne ol pöytäjaot tehty sit näist tiloist ja, ne sait sit haltuhuh ja, siit noin yhleksäntoistsataa, kakskymmentyks, siit tul näille sit, omistusoikeus että siit sait jos siih astikka, makso sev vuotusem maksu mikä noin valtiolle, pit maksaa niin noin, ja siit, siit tul omistusoikeus ja, sai omistusoikeuej ja. Ja siithä ne, tul sillon yhleksänsataakakskymmentyks, niin ku ne pit kokoust niin, tää melkein kaik maksokin sit, siit noin selväks tilaa että, ettei enään tarvinnu, varttuu, varttuu sit määräaikaa että koska se, olis se umpeh menny niin, lunastikin silloin mikä. Joku joku tila jäi, siit jotka myöhemmin siit, siit tuot, maksovatten.
Nii ja sit ne sit ne, näist nyt joutu, meillä ja joutu muuttah kun, ton Mikkolal luana näit ol, ol kolme, kolme tuat, torppaa siij ja ne ol kaik niin, rykelmäs siin että huonehtki niin ol kaik ihka, ihka sekalia. Ja sit tuat, tuot tuot, sit meiläj ja sem Mattilan joutu sit tuot muuttah, kun Mikkola joka kolmas ol, siin ei ollu niit asukkahii sik kun neljä henkii, ja ne sano siit että, että joka täh paikalleh jääp nii tälle, tähäj jääp vaan niin vähäm maata, että kun nuo Anttila oli ollut tuos likeel, toinen talo siij ja, sano noin, et jotka muuttaa niin sit saap maata niim paljo ku haluaa. Ja noin sit ne… Toisis ol siit elämä ni nää, nää suastu muuttah siit ja, ja noin sit se Mikkolan jäi siis siit nyt yksin siit paikalle. Täshän on täs kartas jossakin elikkä kirjas, kartta sen… ((lehteilee kirjaa)).
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.
Nimiä
Aleksandr Sergejevitš Menšikov, kenraalikuvernöörin virassa 1831–1855
Anjalan kirkkoherra Anton Vilhelm Sederström
Wreden suku