Auto (Jaala)
Ida Raita (IR), s. 30.7.1887 Jaalan Uimilassa.
Haastattelu tehty 13.6.1960 Jaalan Uimilassa. Haastattelija: Paavo Pulkkinen (PP).
Signum: 347: 1.
Ida Raita muistelee ensimmäistä autoa.
Murrenäyte
PP: Koskas tääl ensimmäisen kerra auto kävi? Muistattenkos?
IR: no, miteŋkäs se nyt ̮oliis, tot noi, miteŋkäs se nyt oliis, miɛ olin, miɛ olin,. yhteksän-, sataayhteksän ̮oliv vihitty, ja, sitten tot noi. siin ̮yhteksänsataakymmenän ni siit minäkii näin ̮ens kerta tuol Heinolass ̮auton. se ol jokù paŋkijjohtaja jolla ol siit ens ̮auto ja sitten tot noi, sanottii,. no siit ̮ikkunast vahlittii kauppojen ̮ikkunàst vahlittii että koska auto tulee ne sanovat ̮että ”se kuuluu sellaik, kova jyrinä että kun se auto tulee että kyl sen tiɛtää ettei sit tarvittev,. ikkunast kurkistella” mut, m-, sit ̮em minä oikee muista että, että milloika tääl Uimilass ̮ol mut toi meiläŋ Kalle ol, syntynny yhteksänsataayhteksän ja se ol, tot noi, vissiikii olisko se nyt ̮ollus siit kolmannel taikka neljännel että tot noi, kun tääl Uimilas siit ̮ajo auto. ja sit tot noi, kun ̮ei lapset ̮ollu autoo nähnyn ni, minä siit nostin tom pojan siit sinne, autoo kun ̮ol siit tuttu se, miɛs siɛl, au̬toss ̮että se vei siit tonnel Lehtisem mä(elle astikka sit poikaa ja poika huus ja pelkäs nääthää ja,. minä a-annom pojav vaa sinne autoo minä aattelin että poika pääsee au̬tol kulkemaa [nauraa]. ne vähäm matkaa vei ja laskivat pojam pois [nauraa]. yhteksän-.
PP: No sit kattottii kun suurta ihmettä?
IR: no sit kattottii siit nii ihmettä että,. että miŋkäläi pyylys nyt tul. kylhää se ol, kylhää se ol uutta siit se au̬tojuttukii. että sit hypättii kattomaa että, sev vaa näk.
PP: Entäs lentokonetta?
IR: lentokonetta sit ̮ei tääl paljoo sitt ̮on nähtykkää, on se joŋkuu kerran. tuol, Karjärvel,. em minäkää viɛll ̮on nähnyl lentoko- [nauha loppuu].
Litterointi on hieman yksinkertaistettu Terhi Ainialan kirjasta Jaalan murretta. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, suomen kielen näytteitä 40. Painatuskeskus OY, Helsinki 1995. S. 43–45.)
