Tehdas ja kapina (Kuusankoski)
Maria Tommola (MT), s. 12.3.1878 Valkealassa, ja Amanda Järvi (AJ), s. 29.7.1882.
Haastattelu tehty 8.6.1964 Kuusankoskella, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3458: 2
Puhutaan Kuusaan tehtaasta, sen työajoista sekä 1918 syttyneestä kapinasta ja työläisten ja talollisten jakautumisesta punaisiin ja valkoisiin.
Murrenäyte
MP: Tää on mukaval paikal kun täs on nää Kuusah tehtahat kaik lähel ja Kouvolah voi viälä…
MT: Onhan tää, kylhän tää hyväl paikal on. Paljohan tästä näkevän on ollu, taas ja niin ostajii ja tavaraa ja. Kotont hakevat paljoj ja sentään kun…
MP: Asuukos täs tehtaalaisii viäl näin kaukaan tehtaast?
MT: Ei tääl tehtahalaisii nyt enäh asut tääl. Ennehä ne täält astikka kävivätten töissäki.
MP: Tästhän on sentä matkaa monta kilometrii.
MT: Onhan täält. Kuinkaham monta sit nyt onkaa, oikein ollu.
AJ: Seitsemän taitaa olla Kuusaankoselle.
MT: Käyhän niit montaa vuotta, kuus vuotta käy toi täält tehtahal töis. Ennen kun ol niim pitkä alkujah, viäl se päivä kum pit ollaj jo kuulelt siäl aamul töissä ja illal kaheksaa astikka. Sit lauvantai iltoim pääsvät kuulelt pois töistä. Se muina päivin kaheksaa asti. Sit viäl tänne astikka tulla, ja taas aamul jo viilen aikaal lähteä että, tsinne. Tunniv verran sai aina kävelläk koko novakast kun kävel, tul tehtahalle.
MP: Näähän on ollu kauan jo nää tehtaat. Eiks nää oo joskus sillo, sillon näit tehty kun, te olette syntynny?
MT: Oon ne jo ennem minu – – koska, ennen kun – – mie syntynny. Kun äitivainaa puhu jo ennemmin et aina kun ne ol, joku siel.
MP: Kävikös teitin isä tehtahal itte?
MT: Eei. Mein talon… meil talos ol töitä liikaa ilmanki. Niim mutta kun tääl ol sellaisii joilla ei ollut talonpitiät että käyvät tehtaah töissä niin täält käy tyttöi. Tänkih talon sit kun tää talo ol myyty niin sen poika niin se käy sit täst jo tehtahal töissä.
MP: Tänne tul sitte paljo muualt ihmisii tänne Kuusahalle, kun nää tehtahat ol ol tehty?
MT: Niin niit on nii paljom muualt tullu. Niit on vähähän niit paikkakuntalaisii, ollun niinkää paljon. Niit on pitkin Savoo tullu ja Karjalaa ja vaikka mitä. Joka puolelt.
MP: Mitenkäs nää tehtaalaiset tul paikkakuntalaisien kans toimeh sillon alkuaikoin?
MT: No mitenkäh ne tul, ol ne ihan alkuaikoina, sitten silloin se kapinanaika kun ol nin ol vähä, katalaa kun ne rupesvatten. Rupes sit kapinoimah ku ne ol nii järin tiukal niim pitkii päivii täytyvät tehlä ja kaikkii että ne sai lyhemmäks päiväh. Tulemah nyt siit kun ne, pitvät (sotivat). Se aika ol surkia aika kun tääl ol se sota-aika.
MP: Sillokos se kapinanaikaa lyhenty se työpäivä?
MT: Nii, sithän ne ne lyhenty – – ku sotivatten.
MP: Olikos täl paikal mitää tappelui sillon kapinan aikan?
MT: Eihän niil nyt täs kyläs, kyläs ollus sentää. Olhan täs tonne kun ne toi tonnek Korian sillalle siel tappovat niit ja pulottelvat sinne Kymeh. Olhan se kauhiaa silloin, sit kun yöllä aina tulivat tehtaalle.
MP: Eikös niil-
MT: Olhan niit sota- kävel tääl niit sota-.
MP: Ne Kuusaah työläiset ne ol, tais olla melkein kaikki punasii?
MT: No sellaisiiha ne työkansa, ol ei eihä niit ny paljo tainnu muita olla. Olha niis siit tietyst jonku verran joitai, jotka toiselt kannalt ajattel sen asian että se nyt ei ois nii raakaa ollun niin kun se ol toisil.
MP: Entäs nää talolliset. Olikos nää punasii vai valakosii?
MT: Mitäs nää nyp punasii ol talon ihmiset. ((nauraa)) Nää ny punasiks ruvennu. ((nauraen)) Henk vaan ol vaaras aina etteivät.
MP: Kävikös täält ketää hakemas viljaa näilt talollisilt?
MT: Käyhän ne tääl mut eihän ne nyt, perunoi ja mitä ol.
MP: Veikö ne muuta?
MT: Eihän ne.
MP: Muistattenkos että täält ois ollu miehii tuol mettis piilos sillon kapinan aikaan?
MT: Ehäm mie tierän näit ruottalaisii ainakaa vissii piilos. Olhan niit toisii tietysti. Niit ol niin kun tehtahalkih toiset, eihä ne toiset ollu ihan nii raakoi kun ne toiset vaikka ne ollakseen työmiehiikin.
MP: Sillon on kuulemma ollu semmonen hallavuos just sillo. Vai miten se ol huono vuos kahleksantoist? Ettei tullu viljaa.
MT: Nii se tais olla nii. En tarkkah muista oikei, muista mitää. Surkia niin kun se ol se (kapina), kum pelättii aina.
MP: Onkos teitin aikan ollu semmosii pulavuosii että ois leipä ollu vähis?
MT: No oohan niit mut ei myö ol, em mie on nälkää nähtyk koskaa, om meitil ollu. Olhan se silloin nys sit pulavuos kun se ol se, sotan aikan tääl, oikein tän, ihan tää sotakih kun ihmiset täytyvät käyläm missä astikka, aina hommaamas sit ruokatavaraa ittellee. Olhan se tää viimenen sota-aika kun ol (niin tiukkaa).
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.