Sotamiehet (Kuusankoski)
Maria Tommola (MT), s. 12.3.1878 Valkealassa.
Haastattelu tehty 8.6.1964 Kuusankoskella, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3460: 1
Puhutaan Korian varuskunnan venäläisistä sotilaista ja heidän suhteestaan paikkakuntalaisiin. Sotilaat tarjosivat karamelliteetä ja limppua.
Murrenäyte
MP: Onkos niist venäläisist sotamiehist kerrottu mitää, minkäläisii ne ol?
MT: Em mie, tiedän niist vanhoist. Olhan niit nys sit meitin aikan sotamiehii tääl kun, ol silloin kun, se sota ol. Olhan niit nyt kai tos Korian sillalkih, asusti siin, vahtituvas nyt kuinka paljo tääl, olhan niit silloin, kun ol tää, minkäsmoi Venäjän sota se nyt ol se, se mikä se. Mikäs sota se ol mikä se tääl ol kun ol Venäjän ja… Nehän ol Kouvolan kirkkokih ov venäläisten tiettämä tää, pääkirkko. Sehän ol Venäjän kir-, ihan Venäjän, niin kuv Venäjän kirkko laitto, mut ne uusittipat sit ja, laittoivat sen tälläseks suomalaiseks. Ja niit ol tääl, nim pal niit, sotaväkee venäl- venäläis ni että.
Korian sillalhan niil ol siin kattilas siiv vierus ja, ne keittivät siel teetä ja, myö mentih kerran min serkun kans sinnen nin ne tulvat tot, ne oisvat, teetä ne ois vaan aina, ne sanovat ”karman’ella tii” ja, ne ois antannuv vaikka kuinka paljo et he, nyt ne rupes viimein itkee (et he) jo halkasee (nauraa) kun ne vaan aina ois antan. Limpunkäärön ne leikkasvat hapanleipän siit ja limppuu niil ol sellasii ja siit sit teetä ne ois antannuv vaikka millä viisii. Kukas niit nyt vois sit, syölän niin paljo– –. Niil ol iso sellain, astia missä ne keittivät sit tee, että laittovat teetä ittellee. Niithä nyt ol niim paljo, käyhän niit sellasii, niit tul oikeen toisii niin tuttavallisii ja. Veljev vainaa niin sehäj jo ois oppinnuv venättä puhumah jo ihan kun, yks aina − Jakolehviks sanovat − kun se aina, käy meillä. Sil ol sellain, peli viel minkä kans sellain, soitti tullessah että ”nyt tulee taas Jakolehvi että nyt se, pelit jo soip”.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.