Huippu (Elimäki)
Iida Seppälä (IS), s. 22.2.1877 Elimäen Raussilassa.
Haastattelu on tehty 1.8.1963 Elimäen Kulhuan Seppälässä, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 2406: 1
Puhutaan huipusta eli keinusta.
Murrenäyte
MP: Mitäs semmosii leikkei ol mitä lapset leikki?
IS: No lapset ja, nyt isotkin tytöt, huippu mee, kun siel on siit niin tasain siel, Mäempään puolel ni, ne pelas kivii ja, lapset, tyttölapset niin ne pelas kivii. Ja tytöt isotki
MP: Missäs se huippu ol siel?
IS: Se nyt ol ennem, min aikanain oikein siin, ihlan Mäempäässä mus sithän se ol siel, mäjel siäl joka nyt on sen Tillin mäkee se että em mie siäl nyt, mu näiv vaan se huipun siäl
MP: Minkäläin se oli, miten se ol tehty?
IS: No se oli, se ol tehty kaks patast ja, ja siit… Olhan min isäj ja, ja tää meilän isä tekvättej ja, yhleh huipun, ne tul yällä viel pojat pyytäh niit tekeh ja, ne siit. Ja siit siihe, laitettih, kolme, puuta, kummallekin puolelle, pystyh ja, se ors ja rautanavat ja, siin orres ja, vissih siim pattas sisäskin siit on rautaset pultit. Ja sit se, laitettih kummallekin sivulle lauta ja siit viäl keseelle. Ja kiilathan siel alla siit ol, vissihkin em mie niit tarkastannu. Mut siel suures kyläshän ne, tul kerra huippu alas, mie nyt oliv viel silloh niil laps mu… Ja siit sielt men yhlen jalka poikki. Mut ei siin Mäempäässä tullu.
MP: Eikös siin mahtunu aika monta siih kiik-, siihe huippuun?
IS: Maahtu. Paaljoha siih mahtu. Mäempäässä ol ja niin iso se huippu ni että ja, siit ne sano viel että… Meilän torppaa kuttutih Kujanpääks sielä, Raussilas että ”kun Kujanpääm Matti tekee huipun niin kylhän ei se putoil”.
MP: Olikos siel Raussilas sellast paikkaa, et olis Katihhännäks sanottu?
IS: Ol, se ol siin Katihännäs viimiseks se huippu.
MP: Mistäs se ol tullu se?
IS: Em mie tiälä, kuka sit ol ruven kuttuh, ja onko sit kuttuttu ikä. Mut siin_o se, Katihännäks sit paikkaa sanottih
MP: Olikos niil kiikun lauloil eri nimet, missä istuttii?
IS: Ol. Sivulauta ja keskilauta ja, ja siit ne, juurikkahväli. Niih mahtu aina kaks vaikka olis ollu isookin niiden juurikkahiev välii, niih lauloil.
MP: Puhuttiikos laiskallaulast?
IS: No laiskallaulat ne ol ne sivulaulat.
MP: Pääskös sil ympär oikee, sil huipul?
IS: Ei nii suurel huipul ympär päässy.
Tekhän meilän tänneki huipun toh noin kun tänne tultih ja, siit tul toi Järvisen, vanhim poika -soashan se kaatu. Sii ja rupes sit ympär siit ja ma, meilän isä sano ”ehän sit tollasii äijii vasten, hään ol sit huippuu tehny” san ((nauraa)). Siitähää se mem pois, sano ”lapsilleha se o vaa tehty”. Kun ei tääl lapsil ollu mitään, rattoo nii, se tek huipu. Olhan tos Salmisel ja huippu ((koira haukkuu)).
MP: Haastokos ne ennen, kemmuu tääl? Mikäs se kemmu on?
IS: No se ol se sama. Se o er suomee se keinu. Se kennu.
MP: Mikä se oli
IS: Se, ne se sano sit toiset paikkakunnal keinuks ja kennuks ja. Se ol se sama huippu.
MP: Puhuko ne kemmuu?
IS: Kemmuu? Emmie siit tieläkkä.
MP: Ei koskaa muulloim mitää sattunu kun silloin kun, se kerran putos alas?
IS: Ei. Ei siäl Mäenpääm puolel mitään sattunnum mu suuren kyläh huippu putos alas ja siält men yhlej jalka poikki.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.