Salakuljetuksesta (Haapasaari)
Onni Laanti (OL), s. 10.2.1896 Haapasaaressa.
Haastattelu tehty 23.6.1964 Haapasaaren Pekkolassa, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3462: 2
Puhutaan viinan salakuljetuksesta, jota erityisesti ulkosaaristossa harrastettiin. Kuljettajia oli jäänyt paljon kiinni etenkin valoisaan kesäaikaan.
Murrenäyte
OL: Niin että minun, minun tätim miähen ni, Tammiossa niin, se oli kai, ja jotakin niitä Meemelin, konjaakin kulettajii kun se kerto, kerto kaverillee jonka kans se oli ollu, ollu tuata, siällä kulettamas − minäkim pikkupoikana kuuntelin toisel korval niijen juttui − että sano ”muistakkos sitäkin kertaa kun, Meemelistä tultii syksypimees yässä kun, päästii Somerin kohalle ja, ei enään näkynny maita mitään, että minähän sanoin että, ”kello kakstoist kaaret roikaa”. Ja niin se kävikin että kun päästii Tammiom maihin ei mitään muuta maata nähty kun, Saunasaare rantaa mentii kaani meni palasiks ja, ja konjakkitynnyrit käännettii Saunasaarem metsää ja houterin alla piilotettii ettei tullinoukkarit löytä niit.” Ni semmosii aikoiha sit on ollu.
MP: Mitäs noi ruusit sitte ol?
OL: No ne oj ja ka, sitä Meemelist tuatua niiss on ollu, alkoholjuamii niiss on ollu palssamii ja, sitte minkälaist, minkälaist viinaa nois, niit on semmosii piänii ruusii kun on palssamiruusiiks sanottii ja toiset isommat ol − mie en tiiä minkälaist ainet niis sit on ollu. Mut kyl ne niit aina noit ruusii toivat joka, joka kerta kun ne vei halkoja Räävelii ja sinne nii, sinnep päin niin aina ne toi noita, noita tommosii ruusii siält mis, mitkä oli täynnä jonkullaist alkoholijuamaa se oli.
MP: Olikos se niin ku viinin tapast vai?
OL: Juu semmoista, semmosta viinan tapast se kai oli. Että ei se ollu oikein väkevää se oli jotaki, jotaki viinan sorttii se oli, että se oli viäl jotaki makeempaa ainetta.
MP: Sit sai siält kauppoist vai?
OL: Luultavast sitä sai kauppoist, siältä. Mut enempi tiätyst se kallist oli kosk ei niil koskaan suurimpii määrii ollu, aina toivat tänne niin kun tuomisiks tai, tai lääkke- lääkkeen nimel tai lääkkeeks tai tollaise, tollaist. Sellasee tarkotuksee ne tiätysti sitä toi.
MP: Tuassa on, toises ruusis tommonen korva.
OL: Niin niin on. Niit oli meillä tuol oli aika paljo, siäl oli suur korillinen ton aitan, nurkkaa jääny tommosii ruusii mutta ne on jo hävinny, minne ne o heitelty. Niit oli monellaisii, isompiikin, mut sama malli, sama malli tommosii ne oli tommosii, suarii, savesta, tai mistä, mitä ainet se nyt mahtaa olla se on niin ku saven tapast, mistä ne on tehty.
MP: Oiskhan tää sitte jostain toisesta paikasta tuatu, tää mis mis ei oo korvaa?
OL: Nii. Voi sekin olla että se on toisest paikast.
MP: Tuotiinkos siältä mitää muuta väkijuamaa?
OL: No em minä, ainakaan ollu tullu tiatoseks siin että mitää muuta olis tuatu siältä, ennen ku tuat, se, tuat ainetta ne toi nyt, nyt niin kun tuliaisiks. Koska, koska kun ne tuli siältä niin ei ne miähet koskaan, jos niil olis jotakin, aineit ollu enempi niin kylhän ne, olis minulleki jääny miälee että juapotteli tai jotakim mut ei sit koskaan, tapahtunu että mitään ois kerrottu ja mitää semmosta, olis nähnykkään. Sillä tämä, vaikka tämä saar kyllä on ollu alun pitäen kieltolakiaikankin tääl o, ei tääl ollu yhtään ainoaa salakuljettajaa. En tiäδä mistä johtu, mutta niin kun nois ulkosaarissa, kun Viron kauppa, ja Venäjän kauppa loppu että kalaa ei enää menny sinne, niin sillon kun tul kieltolaki, ne antautu, noi muut saaret, useimmat niist antautu sala-, salakuljetukseen. Mut täällä ei ollu yhtään ainoaa. Oliko sitte siinä, että kun tää on näim piän kylä, ja sitte lähekkäin on asunnot ja muuta, että pelkääsvät että jotkut kantelee jos… sillä täällähä nyt nähδää kaikki mitä toinen tekee, ollaan niin kun yhtä perhettä melkee. Että, senkään pualest ei sitte, uskaltaneet harjottaa sit tai oliko sitte niin semmonen kunniahimo ettei… halveksivat sitä, sitä semmost ammattii etteivät antautuneet salakuljettajaks.
MP: Sehän ol kuulemma ihan tuattava homma se.
OL: Se oli tuattava homma kun se onnistu ettei joutunu tullin käsiin ni se oli tuattava homma, joo joka tapaukses.
MP: Silloohan tääl viäl ol poliisiki just pirtuaikoin.
OL: Oli tääl poliisi oli viäl poliisi juu. Mut ei täälä kyläs oikeastaa kieltolain pualest tarvinnu poliisii ei, ei tääl minkäälaisii sellaisii, sellaisii rikoksii tapahtunukkaa, että sem pualest olis poliisii tarvinnu. Mut kyllähän täältäki paljo, paljo tot no taas niin kun tullivalvonta oli näis saaris ja joka paikas valvotti että kyllähä täält paljo löyty pirtulasteja ja kaikki semmost salakuljetust löyty sitte taas kun tualt ulkomerelt tuatii tämän kauttaha sit paljo kuletettii. Että kyl tääl paljo sitte taas tehtii takavarikoi ja että ei ne päässy aina niin vaal läpitte nii helpol. Mut tiätysti nyt niin kun syksypimeil öillä öillä niin eihä sitä sillo voinnu nii pääsihä niit sillo paljo mut kesäl (se tollasel) valosal ajal ni täälhän ol niin ku tuos Poikissakin siäl oli vartio aina ja luatsit näki näki aina mitä tual kymmeniä kilometriä itääj ja länteen mitä siinä tapa-, siäl tapahtu.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.
Selityksiä
Meemeli = Liettuan satamakaupunki Klaipeda, joka tarinan tapahtuma-aikoihin kuului Saksan keisarikuntaan
Rääveli = Tallinna
kaani = kaksimastoinen (kaljaasin tapainen) purjealus, jonka keulamasto on perämastoa pitempi (Suomen murteiden sanakirja)
houteri = rakkolevä (Suomen murteiden sanakirja)
ruusi = lasti, tässä kuitenkin saviastia