Lautta (Kuusankoski)
Amanda Järvi (o.s. Tommola) (AJ), s. 29.7.1882 Valkealassa.
Haastattelu on tehty 1.11.1970 Kouvolassa, haastattelijoina Matti Punttila (MP) ja Ritva Liisa Pitkänen (RLP).
Signum: 8979: 1
Puhutaan Kymijoen lautasta ja erilaisista vaaratilanteista lautalleajossa. Kerran ihmisiä ryntäsi lautalle niin paljon, että lautta oli upota. Lisäksi puhutaan lautan hoidosta ja käytöstä sekä Kymijoen jäätymisestä talvella.
Murrenäyte
RLP: Eiks siin oo joku lauttaranta vanha siinä valliel luona? Vai onko?
AJ: On… em mie sit muista. Ehkä on ollu satojeev vuosiem perää. Se lauttaranta ol tääl Kouvolan kyläs josta mentih oikeim paljo yli. Muuta ollukkah siel Kymijoel. Nythään sinne tehläh silta vai kaks siltaa, siit sen Kymijoem poikki. Alkaa jo ne työt heti. Tulee vähä sen, voimalaitoksen alapuolellekko. Mitä tonnen nyk kahta laitetah. Ja ne ei nym meina mitää kun, menee täst Kuusaankosken sillasta poikki nin, silloim pääsee aika hyvin Kuusaan pualelle kiertääv vaikka mitä ja, täältä asti. Siit menee niin hyvä tie. Taikka, niin se silta mikä siel on tehty, joka kaukaan on täält. Ei se nyt ok kum puol kilometrii siint Kymijoest, tännep päin. Ennen, kulkihan siin ennel lautta hyvänen aika.
MP: Missäs kohtaa se, lautta siin ol?
AJ: No se lautta ol siin, vähä taas ylempään kun, tää silta on. Ei siit ny niin paljo o. Että se on siäl, tai mikä se nyt on siäl, tehtaam puolel. Siithän nyk kaikki täyty lauttaal mennäm − milläs pahal sinne muual men. Kyllä siällä kulk, hevoset ja kuarmat ja.
Kerram myökih kun, myö tultih kirkoost. Tyyne ol silloiv viel ja. Noo se ajo sit hevoista, mitenkä se siit rupes peruuttamah kun ei siin ollu, paremmin ketkii ne, viel ku se näim pit tiukalle ni, voi hyvä ihmek ku myö oltih putoamas sinne, Kymijokee, kärrinee ja hevosinee. Ennenk huulettii että ”älä, peruuta, ajav vaikka etehpäi”. Se ol aika pien se lautta, ei siih niim monii hevosii, sopinnu. Ei kahta vissiin näim perättäinkää (saatti ni), silloin toinen ol jo. Sit tainnun, sopiak kun yks hevoi kerrassaa. Ja käymämiehii ja kaikkii ja.
Sit myö taas yhen kerran kun tultih sielt, ol noi papin äänestykset niin, kun myö lyöläh lauttah ittenne [= itsemme], kaikki siit toisii kun ol viisaampii jäivätten ni, lauttah tulee jo vesi. Siin ol ja melkeen kuolemavvaara. Jos se os katkennu se, vaijeri vai miksikä ne sano sit niin, siel ois oltu pohjas. Sit ois ollu, Ruottulan kyläläisetki silloin ol tarkkaa, sentäh kuuntelemas papiv vaali se ol vissii. Jokaine ol kiireest ryntää ryntää lauttaa että pääsee vaan lauttasta yli ei ne kattonnu. Enkä miekäh ennen ku tuollai ne huutaa että ”nyt tulee lauttah jo vesi”. Ku se, men nii alhaal siel.
MP: Millä sitä soulettih vai, kuinka se kulki se lautta?
AJ: Siinä ol sellain, kapula jolla velettih näin, sit vaijerii myöten. Siin tarvi olla oikeen se yks mies joka hoiti sit − ei siin ilmam päässy. Siint kulki oikeen se niin kova niin ku nyt vaijerikshan siit sanottih em mie tiälä mitä va-, joka ol nim moneen kertaa, moneen kertaal langat sih laitettu sih sellaisee.
RLP: Olik se kahta puolta sit lauttaa se vaijeri vai?
AJ: Mitä?
RLP: Olik se kahta puolta sit lauttaa se vaijeri vai?
AJ: Ei se olluk kun toiseel puolel. Toisel puolel vaan ol se mies joka veti sit. Se ol, ei siit sentäh kukaa, ei se katkennu viäl mut silloi ne, siit ne huus jo, sille joka, että ku niin tuhma on että, laskee tol viisil lauttan että, vesi tulee – – toisiist paikoist sinne, päälle. Jos se os ruvennut tulee vaikka pitemmält päälle nin sinnehä sit ois vajonnu.
MP: Ei siinä mitää onnettomuutta koskaa käyny?
AJ: Ei käynny koskaa. Ei mitäh siin käynny onnettomuutta. Ja siin nyt ol että välil tarvi varttua, siin silloil lautta kun ol ni. Nyk kun on se silta ni, nyt se on aina kuormitettu, että siin täytyy näin kun ne, sopii siiv vastattai menee autot. Siin sillal. Kyllä siin on aina vaam menos. Kyl se sellai liike on. Niin ohan se ny – – jos kakskymment vuotta siint on kun, myö siit oltih siin sellaises lauttas, jossa ol henki vaaras. Sanovat ne jotka rannalle jäi että ”voi voi ku ne, pelkäs nii” ku ne näkivät että vet-, vesi alkaa tulla lauttan päälle. Ku niin kova paino ol. Ne sit pelkäs siel ni että, Marja sit se ei ollu. Miähän ryntäsin silloj ja ensimmäiseh ja, kyl mie siellä olin silloi.
RLP: No kukas siin oli sitä, sen lautahhoitajana se?
AJ: No se oli oikeen. Siin ol oikeen kaks miestä niit − täytyhän siin olla yällä sekä päiväl. Täyty siin yölläkih olla, ei se yölläkä ollu sulettu se lautta. Nii jos ois ta-, sattunnu joku tarvis mennän nin, kyllä siint pääs siit yölläki. Ei se sellain ollu ettei yöllä ois. Nii siin ol kaks ne ol, näiv vuorotellen, öisi töissä.
MP: Kuinkas sielt toiselt rannalt, hälytettii se lauttur sinnet toisele puolel?
AJ: Eei sit hälytetty sit, sen näk siin kun, näk jos se tyhjä ol taikka. Ja se lauttamies joka ol se lauttamies joka siin ol joka siit, lauttaa sit näin veti aina siint kapulast. Se ol sit.
MP: Entäs yöllä?
AJ: Em mie yöllä tiälä. Saman se sit tek jos ol yällä niin, saman se täyty tehlä siit vissii. Kyl sen näk kos-, koska tyhjä ol. Ettei rannas olluk ketää.
MP: Mutta et ihlan pimiäl. Pitikö huutaav vai olkos siij joku kello?
AJ: Eei ei se o. Siin ol vissih sähköt jo silloin ja nyt, tehtaas sähköitä ollu.Vaikka ny jo kyläs ol säh-, sähköitä.
MP: Jäätykös se talvelki?
AJ: Eei se talvel jäätynny. On se nii virtaava paikka. Se on siin nääthän sen, tuon, Kymin tehtas mikä o sen tehtaan, justii vähäm matkaa tehtaast että, sellai kosken tapain. Mihkä se tehtaski nyt on laitettu nii. Eihä se siin, ei se jäätynny siin. Mi tielä osko ne, rannatkaa nym meinannu jäätyä.
MP: Ettei siit mitäh talvitietä saatu, Kymen yli, talvella?
AJ: Eei siint saatu ei yhtää. Se ol niin että ei siint, siint paikalt ainakah, saannu yhtää, ei siint kukah uskastannu, lähtä ajamahkah se ol. Ei se vissii nii vähälle matkalle, jäätynykkäh ihan. Ku se o se, ni kun, Kuusankosken ni tehtaahan se nyt laitettu on ni, pikkusem matkaa siint vaan ol. Ni ei se siij jäätyh päässy, se mist se lautta kulki.
MP: Olkos tääl missää muual, lauttapaikkaa?
AJ: Olhan se lauttapaikka, Kouvolan kyläl. Siäl mitään ollu josta Kymijoesta os yli päässy. Kun tuli Kouvolan kyläh se, maantie − siinthän nyk kaiken elest ajo ja ihmisii, pitemmäm matkasiikih, niin siin ol lautta. Se ol ihan oikeen. Ja yöllä ja päiväl. Niin ku noim pitkis matkois ol välimatkat nin tarvi siin olla.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.