Nuottaniemi (Vehkalahti)
Miina Pekkanen (MP), s. 22.8.1879 Vehkalahti, Poitsila, Hillo.
Haastattelu on tehty 1.6.1961 Vehkalahden kunnalliskodissa, haastattelijana Pekka Lehtimäki (PL).
Signum: 678: 3
Miina Pekkanen kertoo kalastuksesta. Verkkoja laskettiin lahteen. Suomenlahden salmi oli ennen rautatietä talvisin kulkureitti. Joskus hevoset upposivat suliin virtakohtiin, jolloin apua tultiin hakemaan Pekkasen kodista. Nuottaa vedettiin talvella Nuottaniemessä.
Murrenäyte
PL: Mitenkäs ne verkot muutel lasketaan?
MP: Ne on sellases puikkaris, se verkko. Ja siit sen kun, toinen soutaa toinen laskee pitkiv veneen reunaa vetee niit. Nii.
PL: Mitenkä iso se verkko oli?
MP: Se om monta metrii pitkä em minä sit osaa sanookaa, nii. Se on iso. Ne laskettii sinne siit, ja siit aamul taas otettiij ja pantii siit kuivamaa semmosii, seipähii oli pystys ja niis oli oksat, ja niihin oksiihim pantii aina siit se, verkko kiinne et se oli noih harva, että se kuivi siinä. Siit se illal taas otettii sihim puikkarii ja, viätii sit taas sinne meree. Siin ol sellainen se on sellainel lahti, se on Suamellahtii kyl. Nii. Se on Suamellahtii. Että se, siäl ol sellanen, sellain salmi, salmi, mistä tulivat ennen kun ei ollu rautateitä eikä mitää niin ne tuli hevosen kans Kotkast, ja monta kertaa niin, ne menivät sisää siäl kun oli viaras, ettei tiätänneet sit heikkoo paikkaa, missä virtaa kovast. Niin, ne ne meni hevosinee ja siit ne tuli hakemaa siält, Hillon torpast tulivat hakee apuu että sai hevosen ylös, siält. Yks kertakii niin, se hevon, toinej jäi pitelemää hevost sinne avantoo ja, toinen tuli hakemaa ja siit ne meni minun isä ja siit se toinem miäs mikä siäl oli ja niin ne menivätten siit auttovat seh hevosen ylös ja veivät talliij ja, panivat peittoi päällä kun se oli kovast kylmä, vapis jo.
PL: Mihi ne niitä peittoi pani?
MP: Hevosem päälle. Kun sen oli kylmä hevosen. Se vapis kovast siäl, jäises veessä kun se oli kauvan. Siält oli pitkä matka tullaj jalkasin nyt siit sinne apuu hakemaa. Nii.
PL: No milläs muulla vehkeillä sitä pyylettiin tota kalaa kun tuata verkoilla?
MP: Nuattiil. Summalaiset kävivät nuattaa vetämäs siäl. Sanottii oikein Nuattaniämi oli yks, sellanem paikka, missä ne vetivät nuattaa. Potkivat sen nuatan sinne ulos ja. Ne kävi ain, nyt joulun alla noin, siäl, kalastamas, ja laittovat sen nuataj ja sen kans vetivät siit.
PL: Mitenkä ne potki sen nuatan sinne?
MP: No ne sano sit potkimist sen kun ne näin, viskelivät sit sinne, yli venehel lairan sinne meree. Ne sano sit potki-, että potkitaa nuattaa ulos, nii.
PL: Se nuatta oli iso?
MP: Iso se oli iso. Oikein iso se oli.
PL: Muistatteko että mitä osii siin nuatas ol?
MP: No em minä nyt oikeen enää muista, kun s, minä en niin sit, tuat nähny kun, ne oli, se oli viaras, nyt ku ne summalaiset vaan toivat hevosen kaa sen, nuatan sinne ja siit siel jäätäm, jään alle, sellaisii avantoi hakkasvat ja sit uittivat sen nuatan sinne, jään alle. Ja siit, oli sellane laukku mistä ne veti sen siij jääm päälle, missä kaloi oli, siit, siäl peräs, nuatan, sanovat peräks sit.
PL: Mitenkä semmonel laukku hakattii?
MP: Tuuran kans, jäähän, sellanen, tuura, sano, se oli tuura. Ei se ollu rautakanki mut se ol tuura, terävä, jonka kaa sai sen, suurel laukun. Ja ne…
PL: Siinä…
MP: Ja siinhän ne siit, sil viisiihä ne täyty tehlä niit piäniikii, tollasii piänii aventoi, että ne sai kuletettuu… Oioi ((Tönäisee mikrofonia)) että ne sai kuletettuu sen. Se oli piitkä, sellainen puu, johon ne sito sen narun, ja siit ne uitti avennost aventoo aina siit, että se meni siit hajallaa ettei se ollu yhes kasas. Ja sil viisii ne veti talvel, talvikalastust mut, kävihää ne kesälläkii siäl, tulivat venehien kans.
PL: Muistatteko niitä apajapaikkojen nimii mitä ol?
MP: Em minä muista, muuta sem minä muistan että Nuattaniämi oli se, minne ne aiv vetivät sit. Niin se oli Nuattaniämi, sellain kivinen niämi, vähä noim pois maasta.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.