Konu-Saka (Elimäki)
Mauno Nuuttila (MN), s. 8.8.1883 Elimäen Hongiston kylässä.
Haastattelu on tehty 13.8.1962 Elimäen Teuroisissa. Haastattelija: Matti Punttila (MP).
Signum: 1795: 1
Puhutaan Konu-Sakasta ja muista erikoisista ihmisistä. ”Konu” merkitsee kummallista, outoa, hassua.
Murrenäyte
MP: Muistattenkos työ sit Konu-Sakaa?
MN: Kyl, mie sem muista.
MP: Mitäs se konu tarkottaa?
MN: No kun se kaikkii sellasii juttel sellasii konuasioi.
MP: Minkäläisii juttui siint on?
MN: No on siint oj ja kaikellaisii niit jo kaikkii, muistaa sej juttui.
MP: No kyllä kai työ jonkuu muistatte.
MN: No se jäi mim mielehen ku myö kerta mentiin, tot maantietä tuol lähtiin, Anjalah meneh ja siit tuolt, Villikkalan kyläst, siit sellaiv vanha ukko tul siit ja, kärrien kans vei puita, ja siit se kysy, silt Sakalt, et mistä päin työ oletten. ”Myö ollah Puukirkon pitäjähäst” sano Saka. ”Se mahtaa olla kaukaan” sano. ”No kaukaahan se on”, sano Saka. Vähän aikaa siit se äijä menee siij ja tuumailee. ”Jaa puukirkko meitilläki sentäh on” sano siit ukko. Että muisti vasta että, meitil o ja puukirkko.
MP: Onkos siint viel muita semmosii kaaskui?
MN: (nauraen) Kyähän niit on paljo mitä ne, mitäs ne kaik muistaa sen, kaaskut.
MP: Mikäs sen Sakan oikia nim ol?
MN: No se ol Sakariias, Salmine.
MP: Onkos se jo kuallu?
MN: Oon se jo kun sen poikaki on kuallu jo, jo, ollu kauan aikaa.
MP: Tunsittenkos työ sit Konu-Tassuu?
MN: Jaa Iitist? No tunsim mie senkii. Myö, oltih tuol Mäkösil, tukinkaalos oltii yhes kortieris, ni siihän mie tulin sen tunteh kun, siäl tukkii kaalettih
MP: Minkälaisi juttui siint Konu-Tassust oli?
MN: No sill ol kaikellaisii, illat, aina kun se juttel että nähkääs (– –) kun se juttel mut, (– –) joka ilta se kun saatih syötyy niin siit se alko ja, nin kauan sit piisas ku maate käytii. Siit ol joka sorttii.
MP: Mites muita tääl on ollu sellasii erikoisii miehii?
MN: No ohan niit ollu mut ehä ne kaik, ehän niit kaikkii muistaa.
MP: Tielättenkös työ missä on Sorvon talo?
MN: Tielähä mie senki.
MP: Mitäs se tarkottaa että ”kyttää ku Sorvo ruunun kyytii”?
MN: No kun ei ne, ennen kun ne ruunun kyyliss ol kun ei ne niin äkkei lähtenny kuulemma niin siithän ne sen, sano että ”kyttää”. Mm.
MP: No eikös siel oo sellanenkii talo kun Purnu, jossai siel päin?
MN: No se on siel Vilppulas.
MP: Mistäkhä se nim on tullu?
MN: Em mie tielä mistä ne ei se nyt, enää Purnuks sanotakkaan, mut ennehhän se ol. Sielhän ne siäl ol aina siäl, kun ne siel hollis ennen ajel, täyty aina vuoroo olla.
MP: Olettenkos työ Punaleuka-Kallest kuullu mitää?
MN: Olem mie nähnykki sen. Täs Mustolashan seki ol.
MP: Minkäslaine mies se ol?
MN: Noo mitäs kun, no ol nin kun kartanor renki ol, em mie…
MP: Olettenkos työ siit Ranaatirräätälist kuullu mitää?
MN: Noo siint mie ole hyviv vähä kuullu.
MP: Entäs Suutar-Kustii tunsittenkos?
MN: Noo sen mie tunsij jo kyl, sen juttusil miä olin (– –).
MP: Tunsittenkos Räätär-Sakaa?
MN: No kyl mie senkih tunne.
MP: Minkähläim mies se on?
MN: No se ol sellai mukava mies. Monta kertaa maitoo Korialle vietih yhles jo kun se ol Mustolas mailonajos.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.