Leipää punaisille ja valkoisille (Valkeala)
Maria Lönn (o.s. Joutjärvi) (ML), s. 10.7.1886 Valkealan Joutjärvellä.
Haastattelu tehty 4.6.1964 Valkealan Lönnin kylässä, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3453: 1
Maria Lönn kertoo elinoloistaan vuoden 1918 aikaan. Kertoja pystyi auttamaan sekä punaisia että valkoisia ja antamaan näille ruokaa.
Murrenäyte
MP: Onks teitin aikan ollu nälkävuotta?
ML: Ei. Minu, lääkär sano ja toi Sorsimo tuos Kouvola sano et ”ku noiv vanhaks elää nin on nähnyv viluu sekä nälkää.” Miä sanoin ”mie en oo nähnyk kumpaakaa”. Minul on ollul leipää sekä… Ei mie ol ollu näläs.
MP: Eikös se ollu aika semmonen köyhä vuos se kahleksantoist?
ML: No se ol. Mut silloinkim mie kykenin antaah viel muillekkii. Minul ol, siel… oltiih silloi siel, vanhas Lönnis viel ja meitille… Meitil ol pien perej ja, ei silloin ollu viel lapsetkaa ja, meitil kasvo leipä silloinkii meit... Mie annon niille, kun ne ol siel sit ettimäs nim mie annon silloinkii, niillekkii vielä. Ne pojat kun ol, sanovat Mikkelist olevah nuorii poikii, ne ol tarkastuksel siit siel syrämmaal. Niin ne sano ”onko korttileipä?” Mie sanoin ”ei oo korttileipä.”. Mie annon niillep pojillekki leipää siit. Se Sorsimo nauroi ja siit että kun, ”että on nähnyv viluu sekä nälkää”.
MP: Ai ketäs ne ol mitä ol tarkastuksel?
ML: Ne ol niit, nyk kun ne pääs, voittivat ne, sit kun ne tul ettih sielt, miehii sielt, meiltäki sielt syrämmaalta. Ne käv ettimäs siit ne, sotamiehet kun ne, pääs voitolle. Ja olhan niit, niin kun elellisel yänä ol yhteksäm miestä meilän saunas. ((Nauraa)) Miäh, jos ne nyt osu silloin, sinä aamuun tuleh niin… Mut silloin ei ollus sit siel saunassakan ketään. Vaikka mikäs meitil ois ollus siit ehäm myö ois tiettys siit vaik ois ollukki. Niit ol siel sylämmaalla siel mettis, niit siel ol kojui niit ja ne asu siel. Ne om mie annoin niillekkiin aina ne käy sit siel, ettimäs, ruakaa ja leipää ja, maitookiin.
Meitil ol aina lehmii, ol kuuskii lehmää, kesälläkii ja, talvel nin. Sit miehet ajo talvel rahtii ja, ittel ol ruokaa sit. Lampahii lahlattii ja sikoi pilettih ja, ettem mie nyn näläs ollu. Ehä sit nys sit ennen ollus sem paremmin kullaan sit sellaist, ylellisyyttä.
MP: Olikos ne punasii vai valkosii mitkä siäl saunassa oli?
ML: No ne ol punasii jotka siel saunas ol.
MP: Nää jotka etti niin mitäs nää?
ML: Ne ol sit niit valkosii. Kun ne siit pääs voitollej ja.
MP: Olikos tääl mitään tappelui niilev välil?
ML: Ei täl paikal ollu. Tuolhan nyt tuol, Vuojärvel sielhä tappelhan ne siäl.
MP: Mitenkäs nää torpparit kummal puolel ne ol tääl?
ML: No punasiihan nää siih aikaah ol. Näät tää ei olluv viel silloin, niin ne ol tääl kaikki torppariihan ne ol ja ne, punakaarttilaisiihan ne ol ((naurahtaa)).
MP: Olikos semmosii mitkä olis ollu tuol mettis piilos?
ML: Sillon sot-, sillon kapinan aikaan? Ol. Siel ol mettäs piiloos siit kun, ja kun täs ol tos Joutijärvel ykskin poika niin, siit sen isä tul ja, sano että ”Jos tyä nyn näätten sit meiräm poikaa niin, sanokaa ettei niit enään tapeta että tulkoh kotii.”. Kun se sit se tappoaika loppu.
Mut meilän ol silloim pojat kaikki pienii ja, sit ainua mies ol se isäkii ni ei sitäkää vieny. Sit tää Sulmanni ol silloin sen herran nim joka ol Multamäes ny. Se sano että, ”mitä työ oletten punasiil antanu”. Tääl ny täytynny ollap punasii sekä valkosii kun ((naurahtaa)). Ei se siit mitään tehny.
Sit min isän ol ja (heng), ja se ol oikee niit punasen pä-, punastem päälliköi. Mut ei se sillekkää… Ja se tapatti monta miestä täält, justih se herra. Mut ei se sillekkää siit näät se, olluj ja vanha miäs jo ja, ei se sitäkää sit tap-. Jokahiin sano että kyl se nyt, sen tapattaa mut ei se, ei se tapattanu.
MP: Mikäs se oli se Suulmanni?
ML: Se ol tuol Kymin yhtiöm mettäherra tuol, siin hovis.
MP: Olkos se sit niit valkosii?
ML: Ol ol niit, ja sen ol poika oikee siin kaartis siit joka ol, tapatti niit ihmisii.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.