Lastenhoito (Jaala)
Ida Raita (IR), s. 30.7.1887 Jaalan Uimilassa.
Haastattelu tehty 13.6.1960 Jaalan Uimilassa. Haastattelija: Paavo Pulkkinen (PP).
Signum: 347: 1
Ida Raita muistelee entisajan lastenhoitoa, lasten leikkejä ja alkuopetusta.
Murrenäyte
PP: Jos puhuttais sitten, miten noita lap-, pieniä lapsia enneh hoilettii.
IR: no niit hoilettii sil taval piɛnii lapsii että, ei niist nyn nii hyvää huolta pilettyk kun niist nykyvehee pilettii [!]. siɛl niih huusvatten. miä olim meillä kaikki nuɔremp laps tot noi ja, sitt ̮ei tot noi, min ̮em muuta lapsehhoitoo oikei tiɛnny enneŋkö minull ̮ol ̮ittelläi siit-, ((nauraa)) mut ehän niist nii hyvää huolta piletty että, retku löi toista retkuu ennel lapsiil ̮ei niit nyt sil taval, säälitty. mut omal lapsu(ei aik̀aa miɛ vähäm muistan ̮että kun ̮oltii laski(aismä(essäkiin ni, sit palel polviiki sil taval että jokuu liina laitettii polviihi ettei, oikei polvii palv-, palellu. ei niit pöksyi ollu ((nauraa)). jok̆kii villai hamettöppöi ol ̮yllä ((nauraa)).
PP: Mitäs ruokii niillep pienillel lapsille annettii?
IR: mi-, mitäs maitoo, maitoo annettiij ja, jotai siit, vellii ja puuroo ja sìt, laitettii sellaist ̮että, jos siit sattu olemaa niiku vehnäist nii sìt pantii kahvin sekaa siit ja sokerii sekaa ja siit, tot noi, sit pisteltii lasten suuhu. ja vellii keitettii.
PP: No, antokos ne purua tääläpäin?
IR: anto. pur-, pulli(ahaa ne tekvätte ((nauraa)) suussaa vä-, ens tekvätten sellaist pöppöröö ja sit pistvättel lapsen suuhu ((nauraa)). työ olitteŋ kuullus sit pullijuttuu vissii että sellaistkii on ̮ollu ((nauraa)).
PP: Pullikskos sit sanottii?
IR: no pullii. pullii se ̮ol, nääthää, suussaa pullitettii sit ja sit pistettii lapsen suuhu ((naurahtaa)).
PP: Ja hyvästik kasvovat.
IR: ja hyvii kasvo ja tervehii olvat.
PP: Ja kova kuri pidettiin.
IR: noo piiskattiha niit lapsii. e-, ei minuu nyt erittäim paljoo, vähäm muistan ̮että yks kerta minua piiskattii mut, em minäkää nyt siit lapsijai piiskannu. ei ne,. ei niit paljoo tullup piiskattuu, liɛkkö niit tulluk̆ kerroilleekaa ((nauraa)). ne täyty muuten totella. ne jäi nii, orvoks piɛnest ja. ne tottel siit äitin [!] sanaa ((nauraa)). kyl ne toiset piiskasvattel lapsii siit jollei ne totellu, että ne täyty totella. ei niit tol taval lellitelly nii kun niit nyk kasvatetaa.
PP: Kapalos pilettii.
IR: nii no nii. se tehtii sil tavall ̮että tehtii oikei kova kapalo. ens laitettii kolmer-, kolmes semmoist isompaa,. kaks ̮isompaa kaikaletta ja siit kolmaas semmoi ja sìt se nostettii siɛlt, jalkojev välist noi ylös siit se, piɛn. vaate. sit tehtii siit sellai kapeja,. toŋ kapui vyɔ̈̀ ol ja, se köytettii siit,. laitettii toinem pää vähäm pitemmälle [!] ja sil toisel päällä siit köytettii tol taval noi se, lapsen ja siitt ̮ol, kaks pitkää nau̬haa että jalatkaa ei siit saannu ollav vallollaa että ne, laitettii oikee kovast kiinni että se siit pysy. eikä käletkää saannu ollav vallollaa, ne täyty ollas siɛl kapalon sisäs. semmoist, semmoist se ol ennen se lapsehhoito.
PP: No huuskoskos ne?
IR: eeihän ne huutannu. ((nauraa)). ehän ne huutannu, siithän ne oik̆kee rau̬hallisest makas kun ̮ei ne käsi(ää suitkutellu ((nauraa)). ol ihlah hiljallee.
PP: Missäs ne nukku lapset enne?
IR: m-, mitä ol sellai koppa,. ens piɛnen nukutettii kopas ja sit nostettii säŋkyy viɛreheen ne.
PP: No ei niitä keijussa piletty?
IR: ääi, niit keijuteltu. no ol sellai vaku ((rykäisee)), vaku siitt ̮ol jossa heijattii joka ol pahajuonii laps ni sit heijattii siiv vavus.
PP: Minkäslain se ol?
IR: no sellai ol että tot noi, täm pitui kap-, näi,. ja sitten ̮ol, sitten ̮ol sellai, jalka että,. joteŋkii näi ymmyrjäi ol se jalka. ja siit heijattii tol taval noi siit vaa. sill ̮ol nys siit, jalka näi kahlen puɔlen ̮ol nys siit se sellai, tollai ymmyrjäi ja, ja siin, siin sit siit heijattii, ja täŋ kapoi ol vaa se vaku, että sinnel laps sopi.
PP: Ja hyvin nukku sitte?
IR: no siiŋ kun sit heijutettii nii niiŋ kun tos heijatuolissakii nyh heijuttaa nii, sil tavalhaa se, laps siiv vavus nukku. se otti unta kiinnik kun sit heijuttel. toiset laittovatten sil taval että niill ̮ol jokuu sellài kinter [= puu, jolla lapsi nostetaan köysillä riippumaan parrista], tuol katos niiŋ kun ̮ennen ̮ol vanhois huonehiis semmosii parrii. ne laittovatteŋ kopan sinne, ja narun siihip parrii ja siit kun se, siel keikku ittekseekii ku vähän tuuppas ni silloiha se keikku ja laps taas nukku. kul laps ̮ol kopas.
PP: No minkäslaisia leikkiä niillä lapsilla ol ennev vanhaa?
IR: mitäs niil leikkii ol, eihää sit mitää osattul leikki(ä. meiläm pojill ̮ol ainakii semmosii leikkii että nauloi hakkasvattem puihii ja, hyppivätten tuol noi pitkim pihaa ei niil mitää erityisii leikkii osattu opetellakkaa siihi aikaa ((nauraa)).
PP: Eikös niillä mitää leikkikaluja ollu?
IR: no, ol nyt, jotai leikkikalui,. ei niit pal ̮ollus siit, maapaikoil, näim maakyliis, nii lapsill ̮ei nyt ̮ollup paljoo leikkikalui mitää. jos jotai kelkkaa ol ja kärrii ja semmoist jä [!], piɛntä kärrii tehtyj ja sellaist ja ne ol kaikki omatekosii siit ne leikkikalut ̮ei niit osteltum mistää.
PP: Käpylehmiä tekivät?
IR: nii, kä-, siit,. noit,. kuuseŋkävyt ̮ol siit lehmii ja siit, tot noi, petäjäŋkävyt ̮ol siit lampahii. ja siit lapset leikkivätten niilteŋ [!] kans pihas että ne tekvät semmosii pienii ymmyrjäisii tarhoi ja ne ol siit niitel lehmii ja lampahii ((nauraa)). nii, sellaist, sellaist ol se lastej juttu enne.
PP: Laskettiikos sit mäkeä ja...?
IR: no laskettii. lunta,. suksii nyt siitt ̮ol, vähän. ja ittet tè-,. mäkee laskivattej ja ittel lapset täytyvät siit vuovatan [= tehdä, laittaa] niit porkkii joŋkii, keppösen,. kepposen saivatten sit ku ne sai sukset siit sai joŋkii kepij jolla sìt pökkivätten että pääsvätteŋ kulkemaa ei ollu, ei sit ̮ollut tot noi, ostoporkkaa enää, lapsillakaa eikä sit raattittus̆ sihi aikaa, sellaist tehlä että niit ̮osteltii.
PP: Otettiiks luistimii?
IR: eei niit luistimii ollu, siit meiläŋkii jo ol isoi enneŋko ol luistimii. isoi miɛhii jo kansakouluss ̮olvat, pois pääsemäisistääv vasta Oksaser rouvan ̮aikan siit tot noi rupesvattel luistelemaa kun se opettaja jo sihi aikaa luistel mut,. kum min nuoruwen ̮aikanain ni luistimiist ̮ei tiettym mitää. siit ̮ittep pojat tekvättej jo siit tot noi, sahanteriist ja sellaisiist niit luistimii miteŋkä ne niit tekvätten, tai ne laitto vissii sellasem puun ja siit, se sahanterä laitettii,. katkastii lyhkäseks ja,. sit tot noi, silhää ne siit pökkivättej ja sitt ̮ol, jokuuh hihna vissiikii siin että jalaasas sai siihis suikattuu nii kun suksee, ja, silhää ne siit jo, luistelvatten, sellasiil. tainnuk kaikki tullah hävitettyy ne sellaset vehkeet ((naurahtaa)) (ei) tullup pantuu korjuwee ((nauraa)).
PP: No peloteltiikos sit lapsii ennen?
IR: no pelättiihää sit.
PP: Peloteltiikos sit?
IR: n-, no peloteltii, "no älä män, mörkö tulee" ((naurahtaa)). sellaisthaa lapsilles sanottii. ja, tot noim minäki ainakii olin nii hirve(än ̮arka pelkäämää että, tot min ̮er rohtinnuk käylä, tot noi pimees pal pihas olleŋkaa. pelote-, kun ens ol jo aikasempaa nii peloteltuk kun niit ̮ol niit haltijoit ja mörköi ja susii ja, kaikkii sellaist turhaa puhetta vaa ol että tot lapset ̮ens rupes pelkäämää.
PP: No, olkos näkkiä? Oottenkos kuullu semmosest?
IR: semmosii jotka tuol järves ko ̮ol, niit pienii näkkii?
PP: Nii.
IR: no, no ol,. m-,. noim piɛnii näkkösii.
PP: Onkos nekin näkkiä? Mutta ku ne puhuu että järves ol semmoneh haltija, semmonen..
IR: eei, eei, ei s-,. ei sellaist puhuttu. ei täl paikkakunnal puhuttus̆ sellasest mitää.
PP: Lapset sai uilar rauhas?
IR: nii., että ne uilas saivatten nii. muuta mut siɛl ̮ol sellasii ittessää sellasii pienii näkkii. puhuttiiha niit nys siit veteh haltijoit ̮oj ja sellasii ni ettei lapset siit männeet,. kau(emmaj järvee ja ((naurahtaa)), uponneet. mum mörköö puhuttii näät, mil lapsuwen ̮aikanai nì sit puhuttii sit mörköökii nääthää, ja siit pelättii nii hirvejäst. ja siithää lapset ̮oppivattem pelkäämää ehää nykyvehee lapset ̮enää pelkääkkää kun ̮ei mörköö kukaa puhu.
PP: Mitenkäs niit lapsii sit opetettii nii kul lukemaa ja laskemaa, onkos sit koulus...
IR: [osaksi yhtaikaa]: eeihää sit tot noi, mitää opeteltu, tot noi,. siihe aik̀aa kum minä lapsen ̮oliŋ kiɛrtokouluu ol,. kolmev viikkoo oltii siit kiɛrtokoulus. ja siit tais jo ollav viimeselt ̮että oltii kuus viikkoo. ähä siim mitää ehtinny oppii (justihan nyt jo) siit puustamet ̮ehti [= kirjaimet ehti] tunte(aj ja tavas siit taŋkkoihti. ehä sit osannus siit pal lukeekkaa. sellaistahaa se ol sihi aikaa. toiset jäi ihlal lukemattomaks [naurahtaa] e-, et sitte,. et sev verran ne, lukvat ̮että, ripillep pääsvät. ei tullum mitää koului. ehä tääll ̮Uimilassakaa käynnyk kansakouluu, ja siihi aikaa nuɔ-, min nuɔruwen ̮aik̀anai kur Röyhyn, vanha isäntä, Väinö Röyhy, se ol siit, Jaalas kansakoulus ja, Ylätaloj Juoseppivaino käy tuol, Iitiŋ kirkol tot, kansakouluu, että käykö se siit nyk kaks luɔkkaa vai mitä, että tääll ̮ei olluk kouluikaa sihi aikaa.
Litterointi on hieman yksinkertaistettu Terhi Ainialan kirjasta Jaalan murretta. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Suomen kielen näytteitä 40. Painatuskeskus OY, Helsinki 1995. S. 9–16.)