Rautatie (Kuusankoski)
Maria Tommola (MT), s. 12.3.1878 Valkealassa.
Haastattelu tehty 8.6.1964 Kuusankoskella, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 3460: 1
Puhutaan rautatiesillasta, jota pitkin käveltiin joskus kuolemaa uhmaten.
Murrenäyte
MP: Onks se teitin ikäin se Mantan mies?
MT: Onhan se viel minust vähä toista vuotta vanhemp.
MP: Maatöitäkös se on tehny seki?
MT: Eihän se maatöitä oo tehny kun se on ollus siel, rautatiellä joka ratavartijaan on ollu.
MP: Ai nii se on sielä Korian, Korialt nii.
MT: Se on niin tän Koria ja Kouvolav väliihän se ennen aina käy. Se täyty käylä yölläkih aina kahentoist aikan, sen Kouvolan välij ja Korian välin. Ettei vaa mitäh ollu. Siit se muutettih, sil ol täs Korian sillan, kun ol, tää vanha silta, ja nyt kun on tehty uus siih sellain korkia niin, sillä kohtaa missä ol enne ratavartijal oikee huone, siin ol kaks ratavartijaa, Liha-vainaa ja, sit ol tää Järvi. Noin, sit se toine jo hävitettih ja sit se ol viel luulen yksinää siin. Kun sit vahlitti, vahlittih sit, alasiltaa ettei siint laskettu ihmisii käveleeh ku siint ois men. Sielhän ol Kouvolaskii niit vahtii, löysittäihän niit ol ja, yhtäh aikah, että, siin ol sellaim putka tehty missä ne olvat ja. Ne (ar)vat kerran kun ne men joulukuuselles sit kun, tääl käy niit lapsii siin Korial koulus, kansakoulus ja, yks sii pitänt olla ja (– –), jos, sielt seinän takaa mentih takapuolelt ja sit, sen yhen emännän olkih taskussa noit rahoi, pallollisii rahoi ne pit nii helinää nii että heittiä nauratti ja harmitti, että jos ne nyk kuuleekih kun tollai helinä käy ku ne painu sielt, niin kaikkiihan, täytynnyt tehlän niille kun (– –). Se ol sellain kapia (sola) varrel jos siih vaan kuka ois jäänyk ku juna tul.
Sit min, setävainaan emäntä niin se kerran sano että häj jäi, ja juna tul nii hän että täytyy onnea koittaa ja, käy siit vattalleh kun ol siit kaks lautaa pantu näin sen, siernojen [= raiteiden] tänne ulkopuolelle, että siin ol piev väli. Mut sit kun siin, hän ne vaunut tapas mut kun siin junas on ne sellaaset, siime-, (– –) mitkä ne on ne sellaaset, pitemmäl niin nehän ne voip tavata. Ni sano että hän aattel, että koittaa täs täytyy onnea ja paiskas vattoilles sii ja siit, säily siin. Järvi sano että häj jäi siit vaikka se ol ratavartija ja tul se juna siit ettei se tienny, sellasel ajal että hän nakkas ittes sit, sinne, niilen, sen ailan, ylipuolelle että pitel kiinnes sen, reunast, ja jalat ol sit, niis välis toisis, mut ehän siit nyt naisihmiin ois voinu eikä ehtiny (– –). Se ol nii vaaralliim paikka siin että jos sinne ois jääny sinne junan, sinner rautat-, sillalle niin ois jääny junan alle, kuallu. Ja sit täyty niin tarkast vahtii niit ja pitääs se, niin tarkal se. Paljohan siint ennen käytih, yhtaikaa ol se (mut). Ehä siint olluk kieltookah niin, kovaa mut se ol vaa vaarallist että jos vaan ois juna tullu niin, ois ollus siit onnenkauppaa jos siin ois säilyny. Se ol niin kapia ennen aikaa. Nyt tää on tää toinen silta niin korkia niin korkia siel korkial tehty mikä tehtih uus silta nyk kun, tää ov vaan että ajetah autoil ja hevosil siint. Maantiensillaks tän ottivat siit ja. Sillon min isävainaa kun on ollu (– –) poikaa niin sillon ol tehtyt tät ensimmäist siltaa sit, matalaa siltaa. Nyt siint on jo, kuinka monta vuotta muistakkah tää silta on ollu.
MP: Ei siin kukaa kuollu sentäh?
MT: Ei siin kuollu sentäh siin sillal ketää.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.
